Ajankohtaista

Kummasti tuo vesi vetää. Kun on luppoaikaa, niin satamakaupungin asukas menee meren rantaan. Sisäsatamakaupungin asukas järven rantaan. Vaikka nuo sisämaan pursiseurat vähän ahtaajan poikaa naurattavatkin, niin on sitä vedenselkää suolattomissa vesissäkin. Ulappa toki olisi liian iso sana, mutta aavaa vettä, paikoin syvääkin. Järvipelastajat on hyvä nimike, Sisä-Suomen meripelastajat ei niinkään.

Muuan entinen ammattimerenkulkija on jaksanut pitää ääntä satamakaupungin puolesta. Hän on oikeassa. Merikaupunki on mitäänsanomaton ilmaisu. Sitä paitsi, löytyykö sellaisia merenrantakaupunkeja, joissa ei olisi satama.

Satamakaupungissa kuuluu määrätynlainen karheus, lämmin karheus. Sieltä rantsusta ei ole otettu mitään helpolla, ei ainakaan leipää. Mutta leipä on otettu, tullaan ottamaan.

Karkeaääniset, ehkä karkeakäytöksisetkin äijät ja muijat ovat kuitenkin siinä työn ja vaivan keskellä olleet elättäjiä, isiä ja äitejä. Ehkä jokunen miehetön tätsykin, joka nykypäivänä varmaankin ajaisi rekkaa sänkitukkaisena. Kovia työihmisiä, suuntautumisesta riippumatta.

Näistä rannan ihmisistä ja merelle menneistä on jäänyt joku sielunpalanen kellumaan vellovaan veteen. Siksipä koskaan laivaan uskaltautumaton / kelpaamaton riukukäsikin menee sinne meren rantaan.

Lenkillä joutuu pysähtymään. Katsomaan niin kauas kuin näkee ja ajattelemaan rauhoittavia ajatuksia. Osalle on kai päivittäinen rutiini ajaa esimerkiksi Kuusisen penkalle, istua autossa ja tuijottaa saarien välistä maailman ääriin. Täysin tietoisena siitä, että tuosta kun lähtee uimaan, niin vaikka Amerikkaan.

Veneellä sitten jo ihan oikeasti kauas, ovat menneet maailman ympärikin. Niin hieno kuin Lappeenrannan satama onkin, niin Sapokasta, Suomenlahden rannalta, oikeasti pääsee kauas.

Merelle katsominen on miltei harrasta. Ja globaalia. Ei se ihme ole, että lomakohteissa merinäköalasta saa maksaa enemmän. Se tuo maisemaan avaruutta, sinisyyttä, auringon kiloa laineilla, jos mustaksi muuttuneen meren vaahtopäitäkin. Meri tuoksuu rantabulevardillekin, kunhan ei ihan kastanjanpaahtajien savusaasteessa seiso.

Etelän asukas katsoo omaa mertaan ja ehkä ajattelee, että jossain tuolla on se satumaa, josta suomalainen kaipaa pois. Niin ne karaokessa jollottavat.