Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Tulipalo merellä on aina suuri riski

Konttiliikenteen paloturvallisuus on taas pinnalla. Korealaisen KMTC varustamon KMTC Hongkong konttilaiva paloi näyttävästi Thaimaan Laem Chabangin satamassa. Eikä ole kauaa, kun Maersk Honam (15,262 TEU) syttyi tuleen Omanin edustalla. MSC Daniela (13,798 TEU) paloi näyttävästi 2017 Sri Lankan edustalla. APL Austria Etelä-Afrikan edustalla samana vuonna. Listaa voisi jatkaa.

Lopullinen palon syttymissyyn selvittäminen on vaikeaa, mutta epäilykset ovat vahvat: vaarallisia ja herkästi syttyviä aineita sisältävä kontti on selvitetty laivaan tavallisena konttina. Lähettäjä säästi muutaman markan, mutta poltti koko laivan ja ison läjän muiden kontteja. Toivottavasti olivat vakuutukset kunnossa.

Eikä kyse ole vain rahasta. Tulipalo merellä on aina suuri riski, kun apua ei ole saatavilla nopeasti. Honamin tapauksessa viisi miehistö jäsentä menetti henkensä. Kaikki vain siksi, että joku halusi säästää muutaman markan valehdellessaan konttinsa sisällöstä. Thaimaassa palaneesta Hongkongista valui mereen jos jonkinlaista kemikaalia ja kalastajat ovat raportoineet merellä kelluvista myrkkytynnyreistä. Mittaamatonta vahinkoa kalakannoille ja meriympäristölle, kun näitä myrkkyjä vuotaa luontoon.

On toisaalta selvää, että kun satamien tärkein tavoite on saada laivat sisään ja ulos mahdollisimman nopeasti, tila satamassa on aina kortilla, kontteja pinotaan tiiviisiin nippuihin ja päällekkäin, on sula mahdottomuus käydä läpi jokaisen kontin sisältö. Siinähän menisi sinettikin rikki. Alkaa huimata, kun edes ajattelee sitä työmäärää, joka vaikka Singaporessa tai Busanissa seuraisi, jos kaikki kontit käytäisiin yksitellen tarkastamassa ja sinetöimässä uudelleen. Tämä lähestymistapa ei kertakaikkiaan ole mahdollista. Täytyy olla joku muu tapa lopettaa vaarallisten konttien läpipääsy tavallisina kontteina. Liian moni tulipalo on jo syttynyt ja liian moni on menettänyt henkensä liekkeihin.

Mikähän se tapa vain olisi.

Muodikkain ratkaisu olisi tietysti blockchain. Tai dronet. Niistä ei kuitenkaan taida olla apua tässä(kään) asiassa.

Voitaisiin lisätä sammutuskalustoa laivoihin. Jos syttyy, niin pumpataan vain lisää kuutioita merivettä lastin päälle. Eipä ole häävi ratkaisu. Juurisyy pysyy, eli vaaralliset aineet pääsevät selvittämättöminä muiden konttien sekaan. Syttyessään kaikki myrkyt taas vuotavat mereen. Pitävätkö konttien tiivisteet vai kuka korvaa tuhoutuneet kontit, kun kaikki lainehtii vedessä. Ja ehkä vielä oleellisempaa, tästä syntyneet lisäkustannukset vyörytetään asiakkaille ja pahimmassa tapauksessa se vain rohkaisee valehtelemaan kontin sisällöstä. Kestävä ratkaisu sammutuskaluston lisääminen ei ainakaan ole.

Entä jos laitetaan kontin omistaja vastuuseen kontin aihuttamasta tulipalosta? Jos laivassa palaa satoja konttia, miten löydetään se kontti josta palo alkoi? Ei riitä, että kohdennetaan sinne päin. Pitää löytää juuri se yksi palon aiheuttanut kontti, ettei korvausvaade osu väärälle henkilölle! Kamerat jokaisen kontin eteen? Tai pieni sensori kontin oveen, joka hälyyttää haistaessaan savua. Ensimmäisenä hälyyttänyt sensori auttaisi kohdentamaan syyllisen kontin. Miten taataan, että sensorit pysyvät päällä koko matkan ajan ja kukahan ne maksaa?

Onneksi kuitenkin alalla työskentelee paljon minua fiksumpia ihmisiä ja varmasti löytyy ratkaisu, joka on parempi ja toimivampi kuin edellä mainitut. Parhaiten ongelmaa voitaisiin tietysti lähestyä prosessin alkupäästä, mutta miten? On kuitenkin selvää, että muutoksen on tultava ja vaarallisia aineita sisältävät kontit on saatava erilleen muista. Kun ensimmäinen 20,000 TEUn laiva kontteineen ja miehistöineen palaa ja uppoaa, silloin on jo myöhäistä. Toivottavasti kukaan ei esittele enää yhtään suurempia konttilaivoja ennen kuin tämä ongelma on ratkaistu!

Tietoa kirjoittajasta

Tuomo Keltto

Tuomo Keltto on logistiikkainsinööri, joka jatkaa opiskelujaan Seoulissa Etelä-Koreassa. Hän opiskelee Korean hallituksen stipendillä kansainvälisen kaupan ja logistiikan maisteritason tutkintoa. Keltto on ollut aiemmin Stevecolla Hietasessa kolme kesää tilapäisahtaajana ja yhden kesän työnjohtajana.