Oluenpanemisen reseptissä on tekniikkaa, tunnetta, luovuutta ja runsaasti rakkautta. Intohimo mallasjuomiin on kasvattanut Fat Lizardista yhden kiinnostavimmista suomalaispanimoista.
”Otatko oluen”, kysyy olutpanimo Fat Lizardin logistiikasta vastaava Tuomas ”Topo” Koskipää. Hänen vastuualueeseensa kuuluu myös yrityksen nettisivuilla mainitut ihmeteot.
Monta ihmettä on tarvittu sen kuuden vuoden aikana, kun Koskipää on yhdessä yrittäjäkumppani Heikki Ylisen kanssa kasvattanut oluttuotantonsa kotivaraisesta autotallipanimosta Suomen maukkaampien pienpanimoiden joukkoon.
Sen kunniaksi voi maistaa paria mielenkiintoista olutta, vaikka onkin maanantaiaamu ja kello tikittää vasta yhtätoista.
Tyylikkäitä oluita
Tumma portteri ja täyteläisen hedelmäinen lager kimaltelevat laseissa. Molemmat ovat kesäisen raikkaita ja mutkattomia tyylilajinsa edustajia. Tähän Fat Lizardin 15 ammattilaista pyrkiikin: helposti juotavia ja persoonallisia pienpanimo-oluita.
Pieniä eriä erikoisoluita pannaan Espoon Otaniemessä Aalto-yliopiston kampuksen ytimessä intohimoisille olutharrastajille. Pääroolissa ovat 300-12 000 litran tuotantoerät, joista Fat Lizard toimittaa oluensa omalla valkoisella juomakuormurilla eli Koskipään ristimällä juormurilla pääkaupunkiseudun K-kaupoille ja ravintoloille. Osa juomista menee S-ryhmän valtakunnalliseen jakeluun.
Fat Lizard ei ole Otaniemen ainoa panimo, sillä aivan sen naapurustossa ovat sekä Olarin Panimon tuotantolaitos että VTT:n koepanimo, jossa kehitetään uutta teknologiaa tuhansia vuosia vanhaan oluen valmistuksen jatkumoon.
Koskipään ja Ylisen pienpanimon juuret juontuvat 30 vuoden päähän, kun he olivat luokkakavereita Espoon Eestinkallion koulussa. Yhteinen rakkaus amerikkalaistyyliseen olueen syttyi jokunen vuosi myöhemmin. Kului vuosikymmen ja toinen. Molemmilla kasvoi ajatus omasta panimosta. Syynä oli se, ettei aitoja amerikkalaisoluita osattu vielä kymmenen vuotta sitten Suomessa tehdä.
Amerikkalaistyyliset oluet kuten IPA:t (Indian Pale Ale) ja APA:t (American Pale Ale) ovat tuoretuotteita, jotka pitää saada kuluttajille mielellään alle kuukaudessa valmistuksesta. Siksi aitoja amerikanoluita ei ole ollut kauaa tarjolla edes tuontioluiden hyllyissä.
Autotallissa teollinen prosessi
Espoon Kattilalaaksossa sijaitseva Koskipään autotalli oli ensimmäisen Fat Lizard -panimon kotipaikka. Elettiin kesää 2013. Parinkymmen litran kotipanimo rakennettiin omin käsin.
Vaikka 20 litran käymisastia oli pieni, harjoitus tähtäsi alusta alkaen teollisen mittakaavan tuotantoon. Laitteisto, prosessin valvonta, säädöt, automaatio ja raaka-aineiden käsittely olivat samantyyppisiä kuin isoissa tuotantolaitoksissa. Haaveissa välkkyi satojentuhansien litrojen vuosittaiset tuotantomäärät.
Kun alan teollisen tuotantoprosessin kokemusta ei ollut, se hankittiin opiskelemalla. Perusvalmiudet olivat kuitenkin kunnossa, sillä Ylinen on tietotekniikan diplomi-insinööri ja Koskipää on maa- ja metsätaloustieteiden maisteri. Oppiarvoja tärkeämpää oli kuitenkin palava halu panimomestariksi.
”Olen pienen ikäni rakentanut erilaisia teknisiä laitteita sekä vapaa-ajalla että töikseni. Elektroniikka, mekaniikka ja pneumatiikka ovat minulle tuttuja. Hessu puolestaan hallitsee ohjelmoinnin ja automaation. Olemme hyvä tiimi, kun minä teen rautapuolen ja Hessu vastaa ohjelmoinnista”, Koskipää sanoo.
Panimouran aloittamista helpotti molempien yrittäjätausta, kun päivätyö ei häirinnyt yhä enemmän hereillä oloajasta haukkaavaa oluenvalmistusta.
Uskottaviin mittoihin
Espoon Kivenlahteen nousi loppuvuonna 2014 Fat Lizardin ensimmäinen pienimuotoinen teollisen mittakaavan panimo. Sinne tehtiin itse 300 litran pannut, josta saatiin 30 000 litraa olutta vuodessa. Ensimmäinen olut valmistui ravintoloihin helmikuun alussa 2015.
”Ideana oli tehdä sen kokoinen panimo, jonka pystyimme rakentamaan itse ja ilman ulkopuolista rahaa. Toisaalta toiminnan piti olla jo sen kokoista, että olimme uskottava toimija Suur-Helsingin alueella. Taloudellisesti sinnittelimme juuri ja juuri omillamme”, Koskipää muistelee.
Uskottavuus ja taloudellinen kannattavuus vakuuttivat rahoittajat niin, että yritys sai pienen osakeantinsa kaupaksi lähipiirilleen ja sen turvin haettiin myös pankkilaina. Fat Lizardin nykyinen panimo nousi tämän rahoituksen turvin Otaniemen teknologiakylän ytimeen kevätkesällä 2017.
Tuunatut pannut
Otaniemen Panimoon hankittiin lukuisten messumatkojen, panimovierailujen ja alan teknisiin toimijoihin tutustumisten jälkeen muhkea, Kivenlahden panimoa 10 kertaa suurempi laitteisto. Se ylsi 300 000 litran vuosituotantoon.
Koskipää oli ihastunut vastaavaan laitteistoon helsinkiläisessä panimoravintola Il Birrificiossa. Tutkimustyö paljasti laitteiden valmistajaksi israelilaisen laitevalmistaja A.N.Technologiesin (ANT), jonka tuotantolaitos on Kiinan Jinanissa.
ANT valmisti räätälöidyn laitteiston, joka suunniteltiin puolessa vuodessa ja Fat Lizardin tiiviinä yhteistyönä. Laitteistokokonaisuus sisältää peltiosat, automaation, sähköistyksen että ohjauselektroniikan. Kun laitteet olivat syksyllä 2016 valmiit Koskipää ja Ylinen lensivät Kiinaan koeajamaan sen.
”Saimme koeajossa vielä pari kehitysideaa laitteiston parantamiseen. Kun ne oli tehty, laitteet purettiin, ja pakattiin kontteihin. Me aloimme odottaa niiden saapumista Suomeen.”
Rivakka merimatka
Loppuvuosi 2016 ja vuoden 2017 alku olivat kiireistä aikaa Fat Lizardin yrittäjille. Uuden teollisen mittaluokan panimon käynnistäminen vei kaikkien ajan. Niinpä ajatuksia ei juuri herunut jossain maailman merillä seilaavalle laitteistolle. Maerskiltä tullut puhelu herätti Koskipään.
”Sain puhelun maaliskuussa, että meille oli tulossa kontteja. Kiire oli, sillä kontit olivat tulossa suunnilleen huomenna. En ollut koskaan aiemmin hoitanut konttiliikennettä, joten luulin, että kontit voivat odottaa Vuosaaressa, kunnes meillä on kaikki valmista.”
Tieto siitä, että konttien säilytys ja konttien vuokra ei ole ihan halpaa huvia, yllätti Koskipään täysin. Jotain muuta piti keksiä. Koskipää kääntyi Stevecon puoleen.
”En tiennyt mitään tullauksista ja huolinnasta. Sovin asioiden hoidosta Stevecon kanssa ja ilmoitin Maerskille, että hoitakaa asiat kuntoon Stevecon kanssa.”
Steveco otti kopin, hoiti tullauksen ja huolinnan, kuljetti viisi 40 jalan konttia Otaniemeen Koskipään neuvomalle panimoravintolan vieressä olevalle parkkipaikalle.
”Huolitsijamme tuontiosastolla ryhtyi heti toimeen. Hän otti yhteyden varustamoon ja selvitti aikataulut. Hän teki tuontitullauksen ja järjesti konttien kuljetuksen Fat Lizardin toivomaan paikkaan heidän toivomaan aikaan”, Steveco Logisticsin myyntijohtaja Mia Brunila sanoo.
Koskipää halusi itse huolehtia konttien purusta, koska niissä oli isoja, painavia, arvokkaita ja herkästi rikkoutuvia laitteita. Hän vuokrasi suurimman konttiin mahtuvan Linden trukin. Parissa päivässä Fat Lizardin oma porukka tyhjensi tavarat parkkipaikalle, jotta Steveco pääsi hakemaan tyhjät kontit pois.
”Parkkiksella oli puolella miljoonalla rautaa. Peitimme ne kevytpeitteillä, joihin viritin hälytyslaitteet. Onneksi osat olivat niin painavia, ettei niitä ihan pakettiautolla voinut viedä.”
Laitteet olivat parkkipaikalla kuusi viikkoa ennen kuin ne siirrettiin uutuuttaan kiiltävän panimon tiloihin.
Vuoden päästä sama rumba toistui, kun lisää käymistankkeja saapui Otaniemeen. Aikataulu oli jälleen tiukka ja kaikki mahdollinen huolinta-apu Stevecolta oli tarpeen.
”Huolintayksikössämme on samanlaista vahvaa osaamista kuin satamaoperaatioiden ja ahtauksen hoitamisessa. Osaamme ennakoida yllättävätkin tilanteet ja toimia aina asiakkaan parhaaksi. Meiltä saa merilogistiikan palvelut tarvittaessa ovelta ovelle”, Brunila sanoo.
Koskipäälle jäi yhteistyöstä Stevecon kanssa hyvä maku suuhun.
”Stevecon on hoitanut hommansa kaikissa vaiheissa mallikkaasti avaimet käteen -tyylillä. Kaikki järjestyi todella tiukalla aikataululla. Minulla ei ole edelleenkään mitään tietoa rahtauksesta, eikä tarvitsekaan, kun on kumppani, joka vastaa kaikesta.”
***
Luovuutta ja romantiikkaa
Vaikka panimon toiminta on teknistä insinöörityötä, on siinä paljon myös luovuutta ja jopa romantiikkaa. Uusi olut on kuin maalaamaton taulu, jonka idea ja ainekset pitää luoda ja virittää kohdilleen alusta alkaen.
”Jokaisen oluen kohdalla mietimme, mistä itse tykkäämme, mistä muutkin voisivat tykätä ja mikä sopii vuodenaikaan. Aika paljon tässä on astraalitason haihattelua, joka pitää sitten kääntää tuotantoprosessiksi ja kaupallisesti järkeväksi toiminnaksi”, Koskipää tiivistää oluenpanemisen filosofian.
Samalla kun Fat Lizardin tuotanto on kasvanut teolliseen mittakaavaan, tehdään isovolyymisten tuotteiden rinnalla kokeiluina jopa kannattamattomia pieniä artesaanioluteriä. Ne ovat osa yrityksen brändiä ja nostavat sen arvostusta alan harrastajien silmissä.
Laki hillitsee kasvua
Fat Lizardin tuotanto saatiin vuoden 2017 aikana täyteen vauhtiin ja oluiden kysyntä kasvoi kohisten. Pian selvisi, ettei tuotantokapasiteetti riitä. Onneksi tilassa oli varauduttu laajennuksiin.
Vuoden 2018 aikana kapasiteetti nousi niin, että olutta voisi tuottaa yli puoli miljoonaa litraa vuodessa. Tankkeja lisäämällä kapasiteetin voisi kasvattaa 1,5 miljoonaan litraan.
Kasvua rajoittaa alkoholilaki, joka antaa alle 500 000 litraa vuodessa tuottaville pienpanimoille 50 prosentin huojennuksen alkoholiverosta. Muitakin rajoituksia on tulossa.
”Uusi alkoholilaki sallii alle 500 000 litraa valmistavan niin sanotun käsityöläispanimon myydä itsevalmistamia alle 12 prosentin juomia omassa myymälässään. Isommat saavat myydä vain alle 5,5-prosenttisia. Kalliimmat oluet ovat meille ainoa järkevä tie kasvattaa liikevaihtoa tässä vaiheessa”, Tuomas Koskipää sanoo.
Teksti: Jukka Nortio Kuvat: Juho Kuva
Juttu on julkaistu Satama 1/2019 -lehdessä keväällä 2019.
