Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Satamalle tavaramerkki ®

Merimies on erimies, satamakaupunki on eri kaupunki kuin merikaupunki. Merikaupunki-nimitystä viljelevät kalliita kuntaimagomainoksia valtakunnan medioihin tilaavat virkahenkilöt.

Satama on satama, se kertoo kaiken. Toki se on usein meren rannassa, vaikka onhan sisäsatamiakin. Niinpä, Saimaalla toimii meripelastajia ja Kouvolassa on pursiseura.

Oikea satama on suolaisen meriveden rannassa. Satamassa on taikaa. Se ei ole taikaa, kun väpättävä-ääninen tamperelainen laulaa maakravun sanoittamaa laulua jossa pyydetään tulemaan myötä, kun satamassa tanssitaan. Satamakaupungin kapakassa tanssitaan, mutta se on voinut olla vaikka torin laidassa.

Tulin näihin sataman tavaramerkkiä vaativiin ajatuksiin, kun satamalla ratsastetaan sielläkin, missä ei ole edes vettä, ei edes rannassa. Kun sisämaahan tehdään iso puutavarankäsittelykenttä, niin johan siellä henkseleitä paukutellaan, on muka kuivasatama.

Kuivasatama! Olen oppinut ymmärtämään kuivan valkoviinin, vaikka tiukille se otti; kuinka neste voi olla kuivaa. Lapsena näin ahtaajan jemmassa Gordon’s Dry-pullon. Ahtaajaenglanniksi ( johon pohjautuu nykyisin suosittu rallienglanti ) sitä kutsuttiin Korttonin kuivaksi.

Olin kansakoulun toisella luokalla voittanut raittiuskirjoituskilpailusta hyvin valistavan, alkoholin haitoista kertovan Tulivesi-kirjan. Enpä silloin olisi uskonut, että koko elämästäni tulee periaatteessa raittiuskirjoituskilpailutasoista kirjoitustyötä, jota nimenomaan se Korttonin kuiva on vauhdittanut, toki tonicin kera. Kuivan kurkun ymmärrän. Miksen kuivan virkayskänkin.

En malta olla kehaisematta, että eräässä Atlantin saaressa, eräässä O Fofinho-katubaarissa otetaan pyytämättä Gordon’s-pullo ylähyllyltä, vaikka menisin sinne vuoden tauon jälkeen. Varmaankin soitetaan tukkuun ja tilataan lisää, ahtaajan poika on täällä!

Mihin jäinkään ketään kiinnostamattomia juomamuisteloita ennen? Niin, siihen kuivuuteen.

Mistähän se johtuu, että onpa juhla mikä hyvänsä, häistä hautajaisiin, niin pitää olla kuivakakku, ehkä erilaisia. Märkäkakku on kuitenkin se oikea, pitää olla kermaa ja kerroksia, suklaanappeja ja sesongin marjoja. Ja otetaan kuin lapiolla.

Mutta satama, se on elävä ja kansainvälinen. Kuivasatama on kuin kuiva kaivo.

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa.