Ajankohtaista

Kun veturin edessä on ennätysmäärä lunta, apuun tulee Venäjällä valmistettu lumensyöjäjunaksi kutsuttu satametrinen laite.

Suomessa uutta rautateiden talvikunnossapitokalustoa testattiin viime helmikuussa Itä- ja Pohjois-Suomessa.

”Väyläviraston projektin tarkoituksena oli tutkia, miten venäläinen SM-7 soveltuu Suomen oloihin, kun poikkeuksellinen lumitilanne yllättää”, lumensyöjäjunan maahan tuoneen Teräspyörän myyntipäällikkö Evgeny Lindström sanoo.

Parin viikon visiitti

Laite tuli Suomeen Pietarin alueelta Tosnosta, jossa on Venäjän rautateiden iso konepaja, joka hoitaa ja huoltaa koko Pietarin alueen junakalustoa. Väylävirastolla ja VR:llä on pitkäaikainen yhteistyö Venäjän rautateiden kanssa, onhan Suomen ja Venäjän rautatieyhteys 150 vuotta vanha. Yhteistyötä helpottaa myös se, että maiden raideleveys on jokseenkin sama 1520/1524 millimetriä, joka on eri kuin Euroopassa yleisesti käytössä oleva 1435 milliä.

Teräspyörä on toiminut projektissa konsulttina ja kouluttajana.

”Kävin useamman kerran kouluttamassa lumensyöjäjunan henkilökuntaa suomalaiseen työturvallisuus- ja ratatyöturvallisuuskoulutukseen. Väylävirasto antoi myös meille tehtäväksi hoitaa kaikki laitteen maahantuontiin liittyvät käytännön toimet”, Lindström sanoo.

Teräspyörän tehtäviin liittyi myös teknistä konsultointia eli koneen toimivuuteen liittyviä asioita, dokumentoinnin kääntämistä, jarrulaskelmien tekoa sekä neuvontaa laitteen teknisissä kysymyksissä.

Lumensyöjäjuna tuli Vainikkalaan 17.2.2020, mistä se hinattiin Kouvolan Ratateknisen oppimiskeskuksen sähköistämättömälle rataosuudelle. Sillä Teräspyörä varusteli sen Suomen oloissa tarvittavilla suojavarusteilla. Matka jatkui edelleen Kontiomäelle, jonka lähistöllä tehtiin suorien rataosuuksien testejä. Sieltä ajettiin testeihin Kemin ja Tornion ratapihoille. Lumensyöjajuna poistui Suomesta Vainikkalan kautta maaliskuun alussa..

Steveco tuli apuun

Lindströmin yllätykseksi kukaan ei ollut halukas auttamaan Teräspyörää laitteen maahantuonnissa ennen kuin hän otti yhteyden Stevecoon.

”Sain alusta alkaen Stevecolta erittäin hyvää ja ystävällistä palvelua. Kaikki kävi helposti. Sekä tuontiin että vientiin liittyvät dokumentit hoidettiin kaikissa vaiheissa todella hienosti.”

”Vastasimme maahantuojan puolesta lumensyöjäjunan väliaikaisen maahantuonnin sekä jälleenviennin tullidokumenttien laadinnasta. Tätä varten tarvitsimme Teräspyörältä väliaikaisen maahantuonnin lupahakemuksen”, huolitsija Saija Malm muistelee.

Väliaikainen maahantuonti merkitsee sitä, että laitteella on tietty käyttöaika Suomessa ja laitteen on lähdettävä maasta määräajan päätyttyä.

”Kun laite tuli maahan, siitä tehtiin väliaikaisen maahantuonnin ilmoitus. Tullin järjestelmään jäi muistutus, mihin päivämäärään saakka väliaikaisen maahantuonnin lupa on voimassa. Jos jälleenvienti-ilmoitusta ei ole tehty siihen mennessä, Tulli kyllä kyselee perään”, Malm kertoo.

Laitteen tuonti ja vienti oli helppoa Stevecon kanssa tehdyn yhteistyön myötä.

”Kun olimme Stevecon kanssa hyvin suunnitelleet lumensyöjäjunan maahantuonnin, Väylävirastolla ei ollut mitään muuta ongelmaa laitteen kanssa kuin Etelä-Suomen lumeton talvi”, Lindström sanoo.

Paperit rutiinilla kuntoon

Teräspyörästä oltiin yhteydessä Stevecoon pari kuukautta ennen laitteen maahantuontia.

”Selvitimme Stevecon kanssa, mitä dokumentteja maahantuonti vaatii. Pyysin Venäjän rautateiltä tarvittavat dokumentit. Vaikka kyseessä oli valtava laite, oli maahantuonti helppoa ilman mitään byrokratiaa”, Lindström sanoo.

”Minulle jäi koko projektista mieleen Stevecon hyvä organisointi. Homma on toiminut kuin junan vessa. Olemme toimineet Stevecon, Tullin ja Rajavartioston kanssa koko ajan rauhallisesti ja turvallisesti, mikä on tärkeää kansainvälisessä projektissa.”

Yhteistyö on jäänyt myös Malmin mieleen mukavana kokemuksena.

”Sain hyvissä ajoin Teräspyörältä kaikki tarvittavan ennakkotiedon laitteesta. Kun tiesimme, mitä lisätietoja tarvitsimme, saimme ne heiltä nopeasti. Esimerkiksi väliaikaista maahantuontilupaa varten tarvitsimme tiedot laitteen käyttötarkoituksesta ja käyttöpaikasta. Vaikka kyseessä oli hyvin poikkeuksellinen laite, oli siihen liittyvät dokumentit varsin tavallisia maahantuontiasiakirjoja.”