Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Puortilla kaappaamassa

Niin kuin sisäsuomalaiselle ei selviä kotkalainen sanonta ”mennä possojen kanssa tuurilla saareen” (vuoromoottoriveneellä, munkkipossuja eväänä), niin ei varmaankaan otsikkokaan selviä kuin ahtaajille ja heidän läheisilleen.

Nyt kun sahatavaraa ja sellua taas menee ja satamassa ahtaajien, paikkaseudun ja Suomen onneksi on töitä ylitöiksi asti, avataan tuo kaappaaminen ensin. Se on rahan kaappaamista, ylitöiden muodossa. Kuka jääp illal kaappaamaa?, kysyi pomo sekä ahtaajatkin toisiltaan. Hyvän porukan kanssa jäivät.

Työaikalainsäädäntö ei ollut kirjoittajan lapsuudessa niin suojeleva. Muistan, että kun ahtaaja osti talon 1960, osa lainasta halpakorkoista sataman sosiaalilainaa, niin juuri ennen muuttoa oli kaappaamassa. Ne painoivat kellon ympäri, siis kaksi kertaa, eli vuorokauden. Muuton jälkeen iskä nukkui melkein seisaallaan.

Nuori toimittaja kirjoitti hiljattain, että puortimies laskee lasteja. Ei laske! Taljari laskee. Eikä ole aina mister tallyman, (tally me banana), vaan varsinkin kesäaikaan taljarina oli tyttösiäkin. Ahtaaja muisteli heidän elämässään menestyessään, että oli jo opiskelijana reipas likka, taljarina parinakin kesänä.

Puortimies on se, joka antaa merkkejä nosturinkuljettajalle ja ohjaa niitä massapaaleja sinne alas ruumaan. Puortimies seisoo puortilla, on board, ja satamassa tuulee aina.

Ajatelkaa meriviima ja parikymmentä astetta pakkasta. Töitä hikipäässä painamaan tottunut äijä on vuorollaan paikallaan puortilla. Ihan kaikkia puusilmiä siihen ei hyväksytty.

Niinpä vaan pääsin minäkin osallistumaan puortihommiin joskus 1970-luvun alussa, välillisesti. Olin silloin postipoikana ja meille tuli virkavaatteina kaikenlaista, edulliseen 10 prosentin omavastuuhintaan. Tuli myös mantteli, jolla ei postinjaossa mitään tehnyt. Mantteli päällä seisotaan paraatissa tai passipoliisina. Niin tai sitten puortilla.

Tehtiin isäukon kanssa vaihtokauppa. Hän sai lämpimän puortimanttelin, ne kiiltävät postitorvinapit sentään korvattiin tavallisilla. Minä sain pullon laivaviinaa. Molemmat synnit ovat vanhentuneet, virkavaatteen luovuttaminen ja sen pullon hankinta laivasta.

Lopuksi sitten se moraliteetti. Puortimiestä mantteli lämmitti enemmän ja pidempään, kuin nuorta hurjaa se pullo.

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa, yleensä kuukauden viimeisellä viikolla