Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Lumibisnestä satamassa

Ikuinen haaveeni on rikastuminen. On ollut ”loistavia” ideoita ihan 70-luvun alusta lähtien. Armeijassa kehittelin sellaista mainostaulusysteemiä, että kunhan pääsen siviiliin, niin vien hammaslääkäreiden odotushuoneisiin kauppojen tarjouksia sellaisiin kehyksiin, joista hammaslääkärit maksavat minulle suurta vuokraa. Ja kauppiaat maksavat, koska saavat maksalaatikon myytyä.

Koska vaneri oli halpaa ja puukäsityönumeroni viisi tai kuusi, riippuen siitä olinko heittänyt opettajaa puupalikalla vai en, niin yksi suuri idea oli alkaa valmistaa nukkekoteja. En sitten tullut alkaneeksi. Enkä myöskään saanut polkupyöräkorjaamoa pystyyn. Ehkä siksi, että renkaanpaikkauskin piti teettää urheiluliikkeen korjaamolla.

Mutta nyt on taas idea! Lumella voisi tehdä rahaa. Ei tietenkään lumitöillä, vielä vähemmän lumen katolta pudottamisella, siinähän voisi tulla hiki. Ihan siis vaan ideoimalla.

Tulee turisteja maista joissa ei ole lunta ollenkaan. Vuokraan satamasta tyhjän autokentän. Istun lämpimässä asuntovaunussa portilla ja rahastan. Etelän eläjä menee suojasäällä kentälle tekemään kympillä lumilyhdyn (kynttilä sis. hintaan) tai kolmella kympillä lumiukon, Kolsilan maataloustuotantoa olevasta nenäporkkanasta veloitetaan erikseen. Ottakoot selfieitä vaikka kuinka, siitä ei veloiteta. Lähettävät niitä ylpeinä kotipuoleensa ja kohta on uusi lentokoneellinen lämpimien maiden asukkeja ihmeellisessä lumimaassa. Snowland kuuluu sanoa.

Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen. Kuva on stevecolaisten talvitapahtumasta (2003).

Ei siis mitään laskettelua eikä hiihtämistä. Jos Vetekiltä liikenee vuokralle koneita miehineen, niin voihan niitä jossain kelkassa vedellä. Joint venture-meininkiä.

Vaikka itse vältän lumitöitä ja itse asiassa vihaan sitä valkoista kakkaa, niin kyllä ekstreme-matkailija saa lumitöitä tehdä. Annetaan kolat käteen, lainataan rukkaset (saa ostaa matkamuistoksi) ja eikun kenttää puhtaaksi.

Saavat tehdä suuriakin lumikasoja, joissa voivat eri maksusta leikkiä ohjatusti valliherraa, eli töniä toisiaan alas. Ambulanssi ehkä päivystää.

Lunta saa syödä! Turisti kotiin päästyään paahtavassa helteessä vielä muistaa raikkaan lumen maun suussaan ja kaipaa takaisin tuuliselle kentälle. Toki olemme huolehtineet tässäkin lajissa heidän turvallisuudestaan. Warning! Älä syö keltaista lunta!

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa, yleensä kuukauden viimeisellä viikolla