Ajankohtaista

Ensimmäinen kesätyöni oli hoitaa 3-vuotiasta Jussia. Bonuksena palkan päälle sain Jussilta vesirokon. Palkallani ostin farkkutakin, joka oli niin peltiseksi tärkätty, että se piti pesemällä ja päällä hyppimällä ensin pehmittää pitokelpoiseksi. Äiti katseli vierestä ja puisteli päätään.

Seuraavana kesänä olin kaupungin hommissa puistokosmetologina, kuten eräs vitsiniekka sen ilmaisi. Työnhaku meni niin, että helmikuussa kolkuttelin puistopuolen työnjohtajan ovea ja kyselin kesätöitä. Työyhteisö oli tosi mukava ja kesätyöstä jäi hyvät muistot. Edelleen moikkaillaan silloisten työkavereiden kanssa. Ruusupuskia en osaa edelleenkään harventaa oikein, mutta nurmikon ajelu sujuu.

Seuraavan vuoden helmikuussa otin fillarin ja ajoin rapsakassa pakkassäässä satamaan kolkuttelemaan tällä kertaa ahtausliikkeen osastopäällikön ovea. Kesätyö järjestyi ja pian ylioppilaskirjoitusten jälkeen aloitin huolitsijan apulaisen harjoittelijana Haminan Laivauksessa. Työhöntulotarkastuksessa verenpaine oli aika korkealla ja selitin lääkärille, että lähden seuraavaksi kuulemaan kirjoitusten tulokset. Firma tilasi komean kakun tuoreelle ylioppilaalle.

Huolitsijan apulaisen harjoittelijan työhön kuului mm. lastitietojen syöttäminen telexin reikänauhoille. Oli hyvä saavutus, jos sai lähetettyä paperitehtaalle useita metrejä pitkän pitkin lattiaa kiemurtelevan nauhan sen katkeamatta. Telex oli muutenkin mukava laite lähetellä viestejä tehtaalla kesätöissä olevalle kaverille. Silloin pikaviestilaite. Tämä synti on varmaan jo vanhentunut?

Laivauksen konttori oli suunnilleen niillä main, jossa nyt on Lakulahden EU-laituri. Seuraavana kesänä Laivauksen väki oli pääkonttorissa Lakulahden puolella. Työkavereita oli nyt monin verroin enemmän ja koska huolitsijan apulaisen harjoittelijan vol. 2 toimenkuvaan kuuluivat nyt myös sisälähetin tehtävät, eri osastojen ihmisiin tutustuin kesän aikana hyvin.

Telexien kirjoittaminen oli nyt muiden hommia, mutta sit' paremmin tutuksi tuli huoneen kokoinen Rank Xerox, joka nautti konossementtien nielemisestä sisuksiinsa. Kerran yksi talon johtajista osui paikalle, kun kaivelin papereita koneen sisuksista ja hän tuli apuun. Oikein hankalassa jumitilanteessa hain hänet uudelleen apuun. Hän riisui pikkutakin, kääri valkoisen paidan hihat ylös ja otti pitkät paperisakset ja onki jumittuneet paperit koneen uumenista. Minut osastopäällikkö ripitti moisesta röyhkeästä tempusta. Kyseinen herra ei siitä avunpyynnöstä ollut moksiskaan. Edelleenkin, yli 40 vuotta myöhemmin jutellaan aina kun nähdään.

Huolitsijan apulaisen harjoittelija vol. 3 eli kolmas kesä meni samalla painolla kuin edellinenkin. Mieleen ovat jääneet kaoottinen postitusrupeama juhannusaatonaattona, taksikyyti illalla takaisin työpaikalle auttamaan työkaveria, joka oli oman pienen tyttärensä kanssa tekemässä laivauspapereita sekä autonkuljettajan pesti: joukko firman hallituksen jäseniä piti kyyditä venerantaan läpi sataman. Se oli ensimmäinen kokemukseni automaattivaihteisesta autosta ja oilin tyytyväinen, kun ei päädytty mereen koko porukka.

Mitä muuta jäi palkan lisäksi käteen? Roppakaupalla kokemuksia monipuolisista työtehtävistä ja erilaisista, eri ikäisitä ja erilaisia työtehtäviä tekevistä työtovereista.

Tuon kesän jälkeen en saanut enää läksiäislahjoja, koska olin kuulemma kuin bumerangi: tulen kuitenkin aina takaisin. Tulinkin, mutta vasta 15 vuoden kuluttua. Ensin transitohuolitsijaksi, sitten markkinointiassistentin tuuraajaksi ja lopulta tiedottajaksi. Työhaastattelussa sanoin, etten ole hakenut loppuelämän työpaikkaa. Aika rohkeaa. Keväällä noista sanoista tulee 27 vuotta ja edessä kahden vuoden päästä häämöttävät jo kalkkiviivat, jos oikein hyvin käy.

Meillä on kesätyöhaku just nyt käynnissä.