Ajankohtaista

Silkkaa ilkeyttäni ja raittiusväkeä härnätäkseni haikailen tässä lastipullon paluuta. Ne jotka ovat nuoria, eivät välttämättä tunne koko käsitettä. Ennen vanhaan, kun laivan lastaus kesti päiviä eikä tunteja, hyvä kippari palkitsi työväen lastipullolla. Paljonko siitä nyt ukkoa kohden tuli, tuikea ryyppy. Ei ajaneet ahtaajat silloin saksalaisilla tai ruotsalaisilla laatuvaunuilla, vaan polkupyörillä.

Tosin tankojuoppouskin oli rikos, niin kuin ihan pelkkä juopumuskin, aina vuoteen 1969 asti.

Mittatappioita aina tuli, siinä mielessä, että osa sai lastiryypystäkin kipinän. Ajoi miehen Karvahattubaariin tai mihin lie Mutakuoppaan tai Messiin. Kotirouva odotteli laihan lihakeiton ja laihojen lasten kanssa. Aivan toivonliittolaista raittiuskamaa, viinan kiroja.

Siitä huolimatta, mitä jos lastipullokäytäntö palautettaisiin ikävästi kuivuneeseen työelämään, moniin ammatteihin.

Valehtelisin, jos väittäisin ettei vielä 1970-luvulla postissakin ollut, ainakin perjantaisin, kannon eli jakelun päättäjäiset. Viinakaupan ohittavan piirin jakajan tehtävä oli tuoda pöytäviinaa, jos ei seniorjakaja ollut onnistunut saamaan piirinsä lääkäreiltä edes 250 grammaa pirtua, jalkojen voiteluun. Harmillinen se takaisku, kun ymmärtämätön kandi kirjoitti denaturoitua spriitä.

Olen ollut ymmärtävinäni että esimerkiksi opettajan työ on stressaavaa. Mitä jos tolkun rehtori kutsuisi aina koulupäivän päätteeksi opettajat kansliaan, availlaan pulloja, availlaan ikkunoita, laitetaan tupakaksi ja otetaan tupsluikit. On kahvikassoja, miksei olisi viinakassoja. Työn henkisen luonteen vuoksi viini lienee suosittua. Miesopettajille teräviä.

Kunnon kauppias kokoaa vuoroaan vaihtavat kassat takahuoneeseen, on saatu lahjoituksia panimoilta ja jos omista otetaan, niin sellaisia joista parasta ennen on umpeutumassa. Tölkillinen vain, hyviksi mieliksi, siideriä, olutta tai lonkeroa.

Monella työpaikalla on perjantain pulloarpajaiset. Hyvä sekin, mutta harvoin voittaja jakaa onnestaan, vie kotiin ja a) juo muijaltaan salaa, b) yllättää miehensä iloisesti.

Kyllä työstä palkitsevat ryypyt on saatava viisipäiväisen työviikon jokaiselle päivälle. Mutta ei auton rattiin sitten!

Ette ikinä arvaa mitä tein kun sain tämän kirjoitelman valmiiksi.