Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Kiinan oma rikkidirektiivi

Ilmansaasteet. Ikuinen murhe Aasiassa. Ilmastonmuutokseenkaan eivät kaikki usko ja Trump hylkää (lähes) kaikki päästövähennystavoitteet. Mikään ei ole tärkeämpää kuin oman teollisuuden kilpailukyky, jota ei haluta rajoittaa edes päästörajoituksilla. America First. Peli on kovaa.

Teollisuus luonnollisesti elää kansainvälisestä kaupasta, joka vuorostaan nojaa vahvasti merenkulkuun. Merenkulun kustannukset on pystytty pitämään alhaalla polttamalla korkearikkistä moskaa, joka jää öljyjalostamoilta jätteeksi kun tehdään kalliimpia polttoaineita (bensiiniä, kerosiinia, dieseliä). Tämä ylijäämäöljy onkin luonnollisesti halpaa. Kauppa käy, laivat seilaa ja maailmantalous kiittää.

Rikkipäästöt ovat kuitenkin vakava terveyshaitta ihmisille ja altistavat astmalle, keuhkosairauksille ja keuhkosyövälle. Arviot vaihtelevat, mutta Suomen IMO:lle 2016 toimittaman laskelman (MEPC 70/INF.34) mukaan merenkulun rikkipäästöt aiheuttavat yli 100 000 ennenaikaista kuolemaa vuosittain.

Suomessa ja Itämerellä vuodesta 2005 alkaen voimassa ollut, ja varmasti kaikille tutuksi tullut ”Sulphur Emission Control Area” (SECA) ja MARPOL Annex VI. Itämerellä pantiin ilmasto ja ihmisten terveys teollisuuden kilpailukyvyn edelle ja pakotettiin laivat vähentämään rikkipäästöjään radikaalisti. Bunkkerin korkein sallittu rikkipitoisuus 4.5% muualla, meillä 1.5%. vuonna 2015 Itämerellä 0.1%, kun globaalisti vielä poltettiin (ja poltetaan 2020 asti) 3.5% bunkkeria. Kustannukset nousivat, mutta ilmasto ja ihmiset kiittävät. Rikkipesureista odotettin pelastajaa nouseville kustannuksille. Belgia ja Saksa olivat eri mieltä, ja rajoittavat merkittävästi ns. open-loop pesureiden käyttöä merialueillaan. Kielto perustuu kuitenkin väärään mielikuvaan pesurien toiminnasta ja oletukseen, että rikki vai tuupataan pakokaasuista meriveteen. Ei pidä paikkaansa. Pesureiden kielto on järjetön.

Ei Trumpkaan ihan kaikkea ilmastotyötä ole tuhonnut. Pohjois-Amerikassa on nykyään vastaavan SECA:n alla, ja rannikkoa koskee samat päästövaatimukset kuin Itämerta, myös Yhdysvalloista löytyy muutama satama, jotka ovat päättäneet rajoittaa pesureiden käyttöä.

No entäs Kiina? Siellä on niin kova teollisuus, etteivät varmasti ole mitään rajoittaneet... VÄÄRIN! Kiina on eturintamassa vähentämässä merenkulusta aiheutuvia rikkipäästöjä. Kun 1.1.2020 siirrytään globaalisti 0.5% rikkirajoitukseen, Kiinan ”Domestic ECA” alueilla siirrtytään 0.5% rajaan jo vuotta aiemmin.

Kiina aloitti rikkipäästöjen rajoittamisen jo vuoden 2016 ensimmäisenä päivänä asettamalla kolme ECA aluetta rannikolleen. Hong Kongin ympärillä on iso alue. Samoin on Shanghain ympärillä sekä Keltaisen Meren perällä. Samalla satamille näillä alueilla annettiin mahdollisuus omatoimisesti rajoittaa rikkipääsöjä vierailevista laivoista. 2017 ja 2018 rajoituksia kiristettiin asteittain ja viimeisen vaiheen alkuun on aikaa vain kolme kuukautta (1.1.2019) kun näille alueille asetettu 0.5% rikkipäästökatto astuu voimaan. Kiina jätti myös oven auki vielä kireämmille vaatimuksille, joista päätetään viimeistään ennen vuoden 2019 loppua. DECA alueita voidaan suurentaa tai päästöt rajoittaa 0.1% tasolle, kuten Itämerellä. Aika näyttää mitä Kiina lopulta päättää.

On ollut suorastaan riemastuttavaa seurata sitä määrätietoisuutta, jolla Kiina pyrkii vähentämään saasteitaan, samalla kun Yhdysvallat on ottanut täysin päinvastaisen kannan. Toisaalta, kuten jo aiemmassa blogissani arvioin, Kiinan on jopa jossain määrin pakko saada kaupunkejaan peittävä saastesumuongelma ratkaistua tai nuoret koulutetut kiinalaiset lähtevät perheineen muualle. Ja todellakin, jos olet nuori koulutettu kiinalainen ja puhut hyvää englantia, työmahdollisuudet Kiinan ulkopuolella ovat valtavat. Kiinalaiset, toisin kuin monet muut, kun haluavat asioida aina kiinan kielellä. Täällä Koreassakin moni yritys tarvitsee kiinankielen taitoista henkilökuntaa lähes jokaiselle osastolle vastaamaan kiinalaisten asiakkaiden kysymyksiin, jotka tulevat lähes poikkeuksetta puhelimella. Ja kiinaksi.

Allekirjoittanutkin jäi jo kertaalleen kakkoseksi työnhaussa, kun oli kiinalainen vastassa.

Tietoa kirjoittajasta

Tuomo Keltto

Tuomo Keltto on logistiikkainsinööri, joka jatkoi opiskelujaan Seoulissa Etelä-Koreassa. Hän opiskeli Korean hallituksen stipendillä kansainvälisen kaupan ja logistiikan maisteritason tutkintoa. Hän valmistui keväällä 2019 ja on nyt palannut Suomeen. Hän työskentelee Nesteellä Porvoossa ja hallinnoi materiaalivirtoja jalostamoalueelle. - Keltto on ollut aiemmin Stevecolla Hietasessa kolme kesää tilapäisahtaajana ja yhden kesän työnjohtajana.