Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Lapsi mukaan töihin

Kun on ahtaajan poikana vanha äijä, niin on paremmassa asemassa kuin nykyiset ahtaajien lapset.

Satama oli ennen avoin, sinne voi mennä mällistelemään. Nyt ei enää voi. Suljettu alue, on ihan oikeasti asiattomilta pääsy kielletty. En muista oliko sellaisia kylttejä jo silloin, ei niistä ainakaan kukaan välittänyt. Radalla kävely sakon uhalla kielletty. Kilttejä olivat vielä silloin sananmuunnokset; sakon uhalla, ukon sahalla.

Jos pääsi satamaan, saattoi nähdä isän ja sen työkaverit naama hiilestä mustana. Serkun äiti, Maija-täti pyöritti Merilyhty-ruokalaansa. Parhaan kaverin isä ajoi Purhon Väinön Chevrolettia, hiilenajoon päästiin joskus mukaan.

Vähänkö oli hienoa kun lauantai-iltapäivänä Blombergin rekka tuli kotoa hakemaan, Kähärän Reiska ajoi. Isäukko lähti kyydissä olleella Galfdozerilla tyhjentämään kyydistä kaoliinilastia. Määränpäänä Joutseno Pulp. Kahdeksanvuotias oli aika miestä, vaikka kuulemma nukuinkin paluumatkan. Ei ollut konekippi, mutta oli lämmin koppi. Muistikuva on kuitenkin jäänyt siitä ihmeestä, että vesi Pulpilla oli sulaa keskellä talveakin.






Sari pääsi äidin kanssa juttukeikoille heti, kun kynä ja lehtiö pysyivät kädessä.

Ennen oli teoriassa mahdollista, että satamakonttoristin lapsi pääsi äidin työpaikalle, jos konttoripäällikkö Läylönen tai joku Illman siihen suostui.

Sai ehkä teroittaa veiviteroittimella lyijykyniä, sai ehkä johonkin makulatuuriin piirrellä, ehkä laskea helmitaululla tai ihan laskukoneella.

Nykykonttorissa kaikki äiskän koneet ovat salasanan takana eikä sinne mennä mitään pelaamaan. Ei tietenkään ole tarvettakaan, onhan joka pennun puhelimessa sen tuhat peliä.

Hurjemmistakin lapsi mukaan töihin-reissuista olen kuullut. Kaverin isä oli meriluotsi. Poika mukaan ja sylissä tikkaita myöten luotsiveneestä laivaan, siis ihan tuolla merellä. Itse asiasta kuultuna poika on kertonut olleensa seiloreiden lemmikki, herkkuja oli tarjottu.

Laivoissa on ollut lapsia. Päällystöllä on ollut mahdollisuus joskus ottaa perhettä mukaan. Ajatella kuinka se on laajentanut maailmankuvaa, kun pääsi ulkomaille ja kun laivat seisoivat vieraissa satamissa päiväkausia. Kun eihän silloin yleisesti matkustettu. Joku hurja perhe saattoi tehdä kotimaassa VR:n rengasmatkan. Kutsetin herrojen lapsilla näki joskus koulussa sinisen PanAm-laukun. Lentokoneessa oli iskä ollut!

* * *

Yläkuvassa 2-vuotias Timo on kuorma-autoilijaisänsä Joukon repsikkana.

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa.