Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Koronakevät espanjalaiseen tapaan

Vuorotteluvapaa Espanjassa oli Heli Härkösen perheen haaveissa ja puheissa pitkään. Lopulta viime vuoden alkupuolella asiat alkoivat toden teolla rullata kohti päätöstä ajankohdasta ja etenkin kohteesta.

- Nikon koulu ratkaisi. Halusimme hänet ysiluokkalaisena suomalaiseen kouluun ja sellainen on Aurinkorannikon suomalainen koulu Fuengirolassa, kertoo Heli ja jatkaa, ettei paikka ollut heille entuudestaan tuttu.

- Keväällä lähdettiin katsomaan kaupunkia ja heinäkuussa kävimme vielä uudelleen hoitamassa asuntoasiat kuntoon.

Joulun perhe vietti vielä Kotkassa, mutta heti ensimmäisenä arkipäivänä 27. joulukuuta Heli ja Sami lähtivät autolla matkaan.

- Menimme Finnlinesilla yli Travemündeen ja koska laiva oli Saksassa aika myöhään illalla, jäimme ensimmäiseksi yöksi Hampuriin. Ranskassa olimme kaksi yötä ja Espanjan Valenciassa vielä yhden yön ennen viimeistä etappia. Siellä otimme vastaan uuden vuoden.

- Nautin ajomatkasta valtavasti, vaikken saanut ajaa Saksan autobahnilla kuin vähän. Kai Samia pelotti kyydissä? Rankkaahan se istuminen tietysti oli ja illalla jaksoimme vain hetken kävellä kaupungilla ja katsella ympärillemme.

Heli ja Sami ottivat vuokraamansa talon haltuun ja olivat valmiit vastaanottamana loput seurueesta eli Nikon, Mauno-koiran ja Samin vanhemmat, jotka lensivät Suomesta Malagaan.

Alkuun kuin kotona Kotkassa

Ensimmäiset kaksi ja puoli kuukautta olivat kuin vanhaa normaalia. Kotiutuminen vei aikansa, Niko kävi koulua ja melkein joka ilta oli koristreenit.

- Elimme hyvin samanlaista elämää kuin kotonakin. Ajattelimme, että kiertelemme laajemmin keväämmällä, kun Nikon koulu ja korikset helpottuvat. Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että oma kaupunki riitti hyvin, Heli naurahtaa.

- Meillä oli mukavat naapurit. Vastapäätä asui norjalainen eläkeläispariskunta ja he olivat tosi ihania. Koronahässäkän aikaan he pitivät meidät ajan tasalla ja kyselivät, tiedetäänkö säännöt. Alueella asui poliisi, jolta he varmistelivat, että säännöt ovat hallussa.

- Ylipäätään kaikki ihmiset olivat iloisia ja positiivisia. Itsekin oli hyvällä tuulella, kun ihmiset ikään katsomatta tervehtivät toisiaan.

Sää suosi, mutta varkaat yllättivät

- Meitä suosi historiallisen hyvä sää. Olimme varautuneet sateisiin, mutta sään suhteen meillä oli hyvä tuuri.

Varkaiden suhteen tuuri ei ollut ihan yhtä hyvä. Yhteä kauniina päivänä yläterassin ovat oli väännetty auki ja kaikki nopeasti mukaan otettava läppäreitä ja aurinkolaseja myöten lähti vorojen matkaan. Poliisit ihmettelivät, että varkaat tulivat sisälle koirasta huolimatta, mutta ilmeisesti asukkaita oli seurattu jo pitempään.

- Norjalaiset naapurimme ihmettelivät, miksi Mauno oli etupihalla itkemässä, kun me emme olleet kotona. He olivat käyneet rauhoittelemassa Maunoa ja antaneet sille makupaloja. Onneksi varkaat eivät heittäneet Maunoa yläkerran terassilta pihalle!

Korista kansainvälisesti

Nikon korisuran jatkuminen oli hoidettu jo Kotkasta käsin valmiiksi. Fuengirolassa KTP vaihtui kansainväliseen Club Baloncesto -koripallojoukkueeseen.

- Poikia oli eri maista, eri puolilta maailmaa. Valmentaja puhui espanjaa, viittoi ja piirsi. Välillä espanjaa puhuvat joukkuekaverit tulkkasivat. Valmentaminen oli iloista ja positiivista, vaikka ei ollut yhteistä kieltä. Myös joukkuehenki oli mahtava: pojat tervehtivät toisiaan yläfemmalla aina tullessaan ja lähtiessään.

Pelireissut eivät olleet pitkiä. Lähikaupunkeihin mentiin omilla kyydeillä. Kaikkiaan Nikolle ehti kertyä kymmenkunta peliä.

Sitten tuli korona

Maaliskuun puolivälissä vuorotteluvapaalaisilla alkoi uusi jakso, jota sääteli pandemia nimeltä Covid-19. Koulut suljettiin 16.3. ja myös koripalloilut lopetettiin. Jo edellisviikonloppuna oli alkanut ulkonaliikkumiskielto.

- Aluksi hankittiin kahdeksi viikoksi ruokaa, eikä liikuttu minnekään. Se meni nopeasti. Nikon etäkoulu alkoi ja siihen totuttelu otti oman aikansa. Sitten ulkonaliikkumiskieltoa jatkettiin kahdella viikolla ja taas uudelleen. Lopulta sitä kesti seitsemän viikkoa. Sallittua oli käydä ruokakaupassa ja apteekissa. Koiran kanssa sai käydä 150 metrin lenkillä ja meillä se tarkoitti roskiksille ja takaisin. Mukana piti olla passi ja todistus missä asuu, mutta meiltä ei niitä kysytty kertaakaan.

- 2.5. tuli lupa ulkoilla kerran päivässä kilometrin säteellä kotoa. Eri ikäryhmille oli eri ulkoiluajat ja meille ne olivat klo 6-10 ja klo 20-23. Ne tuli tosiaan käytettyä!

- Ravintolat saivat alkaa myymään take away -annoksia. Piti olla kuitti mukana, että voi näyttää poliisille olevansa hakemassa ruokaa. Aiemminkin ravintolaruokaa sai tilattua kotiin ja myös kaupoista pystyi tilaamaan mitä vain.

- Rantatie oli tupaten täynnä ulkoilevia ihmisiä ja aloin kulkea kylälle tai vuoristolle päin. Ihmiset kyllä väistivät hyvin toisiaan.

- Parisen viikkoa myöhemmin aukesivat terassit ja joitakin pienempiä kauppoja. Pienten yritysten tilanne oli surkea ja tuntui, että piti auttaa jokaista käyttämällä niiden palveluja vuorotellen.

Kotimaassa alkoi uusi karanteeni

Vielä ennen perheen lähtöä kohti kotimaata loput kaupat ja ostoskeskukset aukesivat ja shoppailemaan pääsi maski naamalla. Joissakin kaupoissa mitattiin asiakkailta lämpö.

- Eniten ehkä koronassa jäi harmittamaan, kun ystävien sovitut vierailut peruuntuivat. Nikollekin oli tulossa kavereita käymään. Ehkä siksikin lähdimme kotiin suunniteltua aikaisemmin. Nikolla alkoivat korisharjoitukset Kotkassa ja hän kaipasi kovasti jo kavereitaan.

Paluumatkassa riitti miettimistä, koska suoria lentoja ei ollut tarjolla ja koiran kanssa välilaskulliset eivät kuulostaneet hyvältä, eikä myöskään pitkä laivamatka. Ratkaisu oli ajaa Berliiniin, rahdata auto sieltä Suomeen ja koko perhe lentäen Suomeen juhannusaattona. Huolintaliikkeen kaveri haki auton hotellista ja se oli noudettavissa juhannuksen jälkeisenä maanantaina Vuosaaresta.

Matkan Euroopan halki taittui rivakkaan tahtiin. Heli kiittelee erityisesti Maunoa matkan sujumisesta.

- Mauno oli mielettömän reipas matkustaja niin autossa kuin hotellissa. Se oli Espanjassakin kiltti ja sopeutui espanjalaiseen leppoisaan mentaliteettiin. Otti ilmeisesti mallia espanjalaisista lajitovereistaan, jotka eivät muista piitanneet.

Kotona oli edessä vielä kahden viikon omaehtoinen karanteeni ja se tuntui Helin mukaan hiukan samalta, kun Espanjan ulkonaliikkumiskielto alkuun. Kaupassa asioiminen oli melkeinpä pelottavaa, kun ihmisillä ei ollut hengityssuojia.

Ennen töiden alkamista Heli ehti olla vielä lomalla kotimaassa.

- Palasin töihin 21.7. ja oli tosi hassua, kun Kipparinkulman porukka oli lomilla, etätöissä ja hajautettuina.

Heli Härkönen työskentelee Steveco Logisticsin vientihuolinnassa. Stevecolle hän tuli huolitsijan oppisopimuskurssin kautta 24 vuotta sitten.

Maunokin joutui sopeutumaan ulkonaliikkumiskieltoon, mutta ennen sitä ja rajoitusten keventyessä se pääsi nauttimaan ikuisestä kesästä. Se omaksui omalla vuorotteluvapaallaan nopeasti espanjalaisten lajitovereidensa lupsakan mentaliteetin.

***
Helin haastattelu on julkaistu Stevecon henkilöstölehdessä syyskuussa 2020. Koko lehti on luettavissa verkossa.

Tietoa kirjoittajasta

Elina Harjama

Elina Harjama on Steveco Oy:n tiedottaja.