Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Aikakauden loppu

Haminan satamaan ei enää tule hiiltä, ei siis koskaan. Hiilimiehen poika ymmärtää aikojen lopullisesti muuttuneen. Lapiot Vetekin museoon.

Toki se oli muuttunut jo muutenkin. Hiiliporukan kuuluisa Kaasukammio on menettänyt sällinsä, paria lukuun ottamatta, jo Ristiniemen multiin. Sataman kultaprikkamiehille ei ole enää tilausta.

Eipä ole vuosikymmeniin ollut KTK:n (kuorma-autotilauskeskus) parkkiakaan. Siellä ukot venttasivat kuin hienommat kollegansa taksikopilla. Jos tulisi joku, jolla olisi kuorma vietäväksi Gatzilla, Rheinin Fordilla tai Bedfordilla. Oli Chevroletejakin. Kempsut (GMC) olivat kai peräisin USA:n armeijan ylijäämävarastoista. Se oli sitä kultaista aikaa, kun kuorma-autotkin kulkivat bensalla. Jos vaikka joku muutti hellahuoneesta suurempaan, niin hetekat lavalle.

Hiililaivojen tulo tiesi töitä. Laitettiin korkeat irtolaidat ja urakoitiin hiilet hiilikaijasta Summan tehtaalle Olen varmaankin kertonut, että pikkuäijinä päästiin kaverin iskän kuljettaman Purhon Väinön Chevroletin kyytiin siihen rahtiin ja morjestettiin joka hiiliautoa niin että käsivarsi kipeänä.

Ahtaajat olivat hiilenmustia, valkoista oli lähinnä silmämunissa, hampaissakin, jos oli. Hiilenpöly meni keuhkoihin, mutta yskimällähän yskä lähtee. Patologi katsoo loput. Hiilinielusta vouhottavat eivät tiedä, että ne varsinaiset hiilinielut olivat Hillossa ja Kantasatamassa.

Hiilen polttaminen ei ole enää korrektia. Haminan sataman viimeinen hiiliasiakas, Lahest, lopetti sekin. Ja se sopi hyvin satamallekin, aikakausi on loppu.

Maailma ei toki tällä pelastu, siellä on jokunen suurvalta polttamassa hiiltä maailman tappiin tähän yhteiseen ilmakehäämme. Maailman tappi voi näin nopeutua.

Jos ahtaajan poika ajaa autolla, niin se saastuttaa. Jos ahtaajan poika lentää otattamaan joka vuosi sen saman kännikuvan Funchalin satamatoimiston kuparikyltin alla, niin sekin saastuttaa.

Saastuttaa, vaikka matkanjärjestäjä on ilmoittanut leiponeensa ilmastokompensoinnin lipun hintaan. Vaikka tekisin toisin, niin maailma ei pelastu.

Ei sitä hiiltä kai kukaan täällä kaipaa, kun muutakin hommaa on. Mutta ennen se merkitsi tilipussia, siis leipää, lapsuudenkotia ja koulumaksuja. Pitäisi laittaa hiilimurikka vitriiniin, ihan kunnioituksesta.

***

Kuvassa hiiliporukka s/s Stettinin täkillä helmikuussa 1957. Kuva on Jari Nenosen arkistoista ja julkaistu 2018 ilmestyneessä Ahtaajan poika -kirjassa.

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa.