Ajankohtaista

Olin melko kauan sitä mieltä, että tuulivoimalat ovat viherpesua. Että propellit pyörivät niin kauan kun sähkö kulkee verkosta sen pyörittämiseen.

Nyt on kai jo uskottava, sähköä ne tuottavat. Raha on paras konsultti. Kun on pörssisähkön varassa, niin lompsastaan näkee, että tuulisina aikoina sähkö on halvempaa.

Aaltovoimaahan ei vieläkään osata käyttää, ei oikein edes siellä missä meri oikeasti vaahtopäänä velloo. Mutta tuulessa siis on voimaa.

Vanhoista ajoista käytetään kulunutta sanontaa ”miekka ja kirves”, joka on melkein yhtä ärsyttävää kuin keskiviikon kutsumisen pikkulauantaiksi. Vanhoina aikoina kuitenkin ymmärrettiin tuulen käyttövoima kaupallisessa merenkulussa. Eihän tästä niin kauan ole kun olin viljalaivan mastossa. No en, ikä ei riitä eikä merimiesominaisuudet, tulen pahoinvoivaksi jo kesäravintolan yhteysveneessä. Ainakin paluumatkalla.

Mutta kun vuonna 2035 Suomi on kaikin tavoin päästötön (meillä on päättäjiä, jotka tosissaan uskovat) niin purjelaivat saapuvat satamiimme, käsipelillä kehrätyn selluloosan noutoon. Mastot näkyvät kaukaa. Eikä ole pelkkiä purjeita, vaan kaikenlaisia hyrriä, joita jo jossain autolautassa kokeiltiin. Oli kai vielä vähän niin sanotusti vaiheessa.

Olen viehättynyt tuulitaksi-ideastani. Siinä lyödään kaksipyöräisestä (pyörät peräkkäin) Daciasta mastot läpi katosta. Pohjaan tulee painava mötikkä, joka toimittaa tieolosuhteissa kölin virkaa.

Kuljettaja, tuulen mukaan, määrää asiakkaiden istumapaikat. Kyllähän huvitun ajatuksesta, että muijat lähtevät kovassa sivutuulessa tuulitaksilla tarjouskahvin ostoon. Tuuli painaa Otsolan suoralla niin, että tuulitaksi on kovin kallellaan. Auneska ja Pesoska joutuvat roikkumaan laidan ulkopuolella. Toki turvavaljaat on. Saavatpa raitista ilmaa ja naamaan tulee ulkoilmaihmisen hehkeä iho.

Polttomoottoriautojen aikana kovin kiemurteleva ajo aiheutti lukuisia soittoja hätäkeskukseen ja jos hätäkeskus Kuopiossa ymmärsi missä kaupungissa mennään, niin kohta poliisit pysäyttämässä. Tuulitaksin kiemurteleva ajo ei ole kiemurtelua ollenkaan, vaan taitava taksihenkilö luovii vastatuuleen.

Kun kohta näkee henkilön propellihattu päässään, niin kyseessä ei välttämättä olekaan pöljä, vaan kuulolaitettaan lataava seniori.