Ajankohtaista

Päivi Pajusesta piti alun perin tulla tarhan täti: - Haaveilin vakavasti lastenhoitoalasta. Olin kolme kesää puistotätinä Karhulan leikkikentillä, hankin pohjakoulutusta alalle ja olin työharjoittelussa ja tuuraamassakin Turvalan tarhassa.

- Mutta mitä sitten kävikään: tapasin Jukan ja sisko houkutteli hakemaan kesätöihin Bruhnille, haave lastenhoitoalasta unohtui.

- Pääsin keväällä 1974 Bruhnille kesätöihin. Dokumentointiosastolla Hietasessa tehtiin manifesteja ja konossementteja laivoille. Kesätöiden jälkeen syksyllä pääsin vakkariksi Stevedoringille, Havulinnan Helgen osastolle, tekemään laivan lastiluetteloita eli perämieskuitteja (Mate’s Receipt).

- Aloitin tutustumisen uusiin töihin laskemalla konetunteja talilapuista. Valmistelimme erät laskutukseen eli kirjasimme erien alastulot ja ylipäätään kaikki lastaukseen liittyvät tapahtumat Mate’s Receipteihin ja lähetimme ne laskutusosastolle. Se oli tarkkaa hommaa.

- Kun ns. purhoset eli Burroughs-tietokoneet muutamaa vuotta myöhemmin tulivat, se oli aikamoinen muutos. Siitä huolimatta laskutushommaa valmisteltiin edelleen käsityönä. Lastitietoja lähetettiin noina aikoina eteenpäin telexillä ja nauhat olivat tosi pitkiä.

- Meillä oli Hietasessa hauska porukka. Kaikenlaista hyväntahtoista jekuttelua tehtiin puolin ja toisin.

- Olin Hietasessa kaikkiaan 26 vuotta.

Konttien perässä Mussaloon

Aivan vuoden 2000 lopussa valmistui Mussalon konttiterminaali ja Päivillekin koitti uusi aika työelämässä.

- Muutimme ensin bulkkipuolelle, sieltä jossain vaiheessa toimintakeskukseen, siitä portille ja lopulta Kipparinkulmaan pari vuotta sitten. Aika monta muuttoa.

- Toimintakeskuksessa oli se hyvää, kun pystyi juttelemaan tuotannon porukan kanssa naamakkain. Siitä oli hyötyä ja apua molemmille osapuolille.

Muuttoja on mahtunut 2000-luvulle, mutta on huolinnan kustannuspaikkojakin pyöritetty. Aikojen alusta vientihuolinta oli osa tuotantoyksikköä, sitten tuli Satamatiedon aika ja sinne niputettiin myös lastinluovutus ja depot-raportointi. Vuonna 2010 vientihuolinta liitettiin Steveco Logisticsin organisaatioon.

Kustannuspaikan numeroista riippumatta Päivi on tehnyt koko 2000-luvun konttivientihuolintaa, nyt viimeisimpänä merirahtitiimissä.

- Myynti tekee sopimuksia varustamoiden kanssa. Asiakas ilmoittaa meille aikataulun ja millainen määrä kontteja pitää toimittaa esimerkiksi Kiinaan, valitsemme varustamon edullisimman merirahdin mukaan, teemme bookkauksen varustamolle ja hoidamme keikan siitä eteenpäin. Syötämme keikat systeemiin, annamme kontitusohjeet, seuraamme erien toteutumista, teemme vientiselvitykset, ilmoitamme VGM-painot, annamme bl-ohjeet varustamolle ja kun kontit ovat lähteneet, lähetetään asiakkaalle laivausvahvistukset.

- Keikan hoitamiseen liittyy paljon selvittelyä. Laivauksen jälkeen saattaa vielä tulla kaikenlaisia c-osia, joskus jopa määränpää ja vastaanottaja muuttuvat. Väillä päästään helpommalla ja välillä vähemmän helpolla.

- Työ on mielenkiintoista ja asiakkaat mukavia, Päivi sanoo ja kertoo asiakkainaan olevan useita suomalaisia sahoja, joiden henkilökuntaa hän on päässyt myös tapaamaan.

- On ihan toisenlaista tehdä töitä, kun tuntee vastapelurit. Huolitsijoiden pitäisi nykyistä enemmän tavata asiakkaita ja varustamoiden väkeä, Päivi patistaa.

Jo kolmas sukupolvi alalla

Päivi on toisen polven stevecolainen. Hänen isänsä Brynolf Borgenström oli työnjohtaja Oy Kotka Stevedoringilla. Päivin siskoista toinen oli aikanaan Bruhnilla töissä, aviomis Jukka eläköityi Hietasesta joitakin vuosia sitten, Jukan isä oli aikanaan Krogiuksella töissä, poika Jussi on töissä Finnstevellä Helsingissä ja perheen kuopus Elina Saimaa Terminalsilla Haminassa.

Brynolf Borgenström oli Kotkan Satamatyönjohtajien puheenjohtaja pitkään. Luottamustoimet ovat olleet osa Päivinkin työuraa. Hän toimi useita vuosia ensin Steveco Oy:n Teollisuustoimihenkilöiden ja sittemmin Steveco Oy:n Ammattiliitto Pron toimihenkilöiden puheenjohtajana. Viimeiset pari vuotta Päivi on ollut ammattiosastonsa luottamusmies.

- Vuosien mittaan on ollut paljon kaikenlaisia asioita, yt-prosessejakin, Päivi toteaa.

Mökkeilyä, musiikkia - ja lastenhoitoa

Tulevana kesänä Päivin vuonna 1974 alkanut 45 vuoden työura satamaoperaattorin palveluksessa päättyy ja on aikaa lastenhoidolle. - Jos tarvitaan, olen reservissä valmiina hoitamaan pojan kolmevuotiasta Hugoa ja toukokuussa syntyvää Helgaa.

Päivi ja Jukka ovat jo pitkään asuneet toukokuusta syyskuuhun mökillään Pyhtään Hevossaaressa. Päivi uskoo, että mökillä olo tulee tuosta vielä lisääntymään, kun voi tehdä mitä huvittaa.

- Kun veneestä astuu laiturille, tuntuu kuin jotain putoaisi harteilta pois. Hommia mökillä riittää, mutta ehdimme kuitenkin seuraamaan myös luonnon tapahtumia. Meillä on paljon linnunpönttöjä sekä pikkulinnuille että vesilinnuille. Varsinkin kevät ja alkukesä on linnuilla touhukasta aikaa. Olemme päässeet näkemään muutaman kerran, kun koskelon ja telkän poikaset, pienet untuvapallot, ovat hyppineet pöntöstä alas ja kiiruhtaneet emon luokse veteen. Luonto on meille molemmille tärkeä.

- Kalastamistakin harrastetaan, kun ilmat antavat myöden.

Mökkeilyn rinnalla kulkee toinen erityisen mieleinen harrastus.

- Olen ollut vuodesta 1978 Kotkan Kantaattikuorossa. Siskon houkuttelemana menin sinnekin. Musiikki on ihana harrastus ja se saa unohtamaan kaiken muun.

- Kantaattikuoron passioperinne on alkanut vuonna 1963 ja esitämme vuorovuosina Matteus- ja Johannes-passion pääsiäisviikolla Kotkassa ja Kouvolassa yhdessä Kymi Sinfoniettan kanssa. Harjoittelemme ja esitämme myös muita kirkollisia teoksia.

- Harjoittelemme kerran viikossa, mutta esitysten lähestyessä harjoituksia lisätään tilanteen mukaan ja lisäksi on orkesteriharjoitukset.

***

Joutsenkuvassa komeilevat Eetu ja Veera lapsineen. Joutsenperhe käy tervehtimässä Päivi ja Jukka Pajusta heidän mökkirannassa Pyhtään hevossaaressa.

Päivi Pajusen haastattelu on julkaistu huhtikuussa 2019 ilmestyneessä STEVECO -henkilöstölehdessä, joka on luettavissa myös verkossa

‍