Sataman kesä
Ilmasto lämpenee, tropiikin olot ovat aina vain lähempänä. Satamissa siirrytään pikkuhiljaa karibialaisiin tunnelmiin. Ahtaajat paiskivat hommia shortseissa, ilman paitaa, sombrerot päässä.
Työkoneista on otettu ovet pois. Joku konttorin beibe tulee tuomaan laivauspapereita bikineissään, laivoista ja laitureilta vihellellään, eikä se yhtäkkiä olekaan seksuaalista ahdistelua, vaan kohteliaisuutta. Josta kiitetään pikku twerkkauksella.
Iloiset laulut kajahtelevat, joku ottaa congarummut, toinen kolmekieliseksi köyhtyneen kitaran, aina on aikaa iloiselle soitolle. Aina on aikaa tanssahtaa rumbaa.
Nuoremmat ahtaajat soittavat ghettoblastereitaan, notkein pyörii jo kentällä päälakensa varassa. Räpätään joukolla ”Ahtaaja, jou, ei oo lahtaaja, jou, pomo ei oo vahtaaja, jou, tää posse on mahtaava”.
Konttien noston välissä pelataan dominoa, janoa lievitetään oluella, rommikolakin voi olla joillekin mieleen. Muutama näkyy pössyttelevän. Peace bro!
Kolsilan banaania lastataan vietäväksi kaukaisille maille, banaaninlastaajan laulu, hullu kuiten, kajahtaa. Rotat Tipotingin metsästä leviävät maailmalle, kansainvälisessä kaupassa on haittapuolensa.
Jos lähdetään ruokatauolla kanttiiniin, niin kuorma-autoon mahtuu kolmekymmentä äijää, kun pari on katolla ja pari astinlaudoilla. Voi olla omatoimisuuttakin, kananmunat paistuvat kuumalla asfaltilla, mihin tarvitsee mikroa kun pakastepitsa paistuu samalla konstilla.
Välillä voi yllättää trooppinen sade. Sen ajaksi on hyvä mennä kuuriin suojaan, ottaa siesta tai pieni nyrkkeilymatsi äkkiä kyhätyssä kehässä.
Jos joku tuo pallon, niin ei sellaista ahtaustointa, ettei sitä voisi keskeyttää futiksen, nimenomaan ahtaajafutiksen vuoksi.
Konttorin ikkunasta tukevahko pomo näkee, että siellä pelataan. Löyhää solmiotaan, heittää paikalle juostessaan pikkutakin pois. Vähän on jo iän tuomaa jäykkyyttä, mutta ottakaa pliis maaliin.
Onneksi kesän ajaksi on lievennetty kulunvalvontaa. Kaupungilla tiedetään, että siellä ruskeat ahtaajat kiiltelevät hikisinä. Blondeja avoautoissa ajelee hiljaa laiturilla ja lirkuttelee.
On niin elämänmakuista, että varsinkin poikamiehet ovat peruneet kesälomansa, talvella ehkä Taikkulaan, mutta nyt on paras meininki juuri täällä. Sataman kesä!
***
Kuva: Laura Vanhala
Tietoa kirjoittajasta
