Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Sopeudumme koronaan

Korona ei jättänyt rauhaan ahtausalaakaan. Maailma melkein seisoo ja kontit ovat jääneet Kiinaan jumiin. Onneksi Suomi elää metsästä.

Ulosvientitavarat on pakattava puulaatikoihin ja pahvilaatikoihin. Pienempää tavaraa voi kääriä sanomalehtipaperiin kuin kukat tai kalat torilla. Kun kirjoitan lehtiinkin, niin tässä on yllättävän bonuksen paikka. Hienomekaaninen tuote otetaan käärepaperista ulkomaan nerojen firmassa. Joku huomaa kuvani pakinan kupeessa ja ilahtuu, siinäpä älykkään näköinen mies, palkataan meille miljoonasopimuksella. Tai ainakin filmimoguli katsoo, että tässä on uuden hirviöelokuvamme päämörkö.

Kun ravintolat ja kuppilat, kuten pääministeri on kahviloita toistuvasti kutsunut, ovat siirtyneet take away-toimintaan, niin miksei satamakin. Asiakas siis itse noutaa.

Paperitehtailta tulee melkoinen henkilöautoletka. He tarvitsevat kaoliinia ja kaoliinia he saavat. Kunhan take away-periaatteella lapioivat takapaksit täyteen. Eihän autoon tarvitse jäädä kuin kuljettajan tila, kaoliinia mahtuu. Kyllä rouva sitten kotona imuroi penkit.

Nesteliikenteen puolella säiliölaivat ja ne joskus myrkkyvaunuiksikin nimetyt junanvaunut tuovat käsidesiä, jos ei Brasiliasta, niin Desiliasta. Take away-jakelu. Siellä on kerrankin ilmaisämpäreille käyttöä, kun terveyshenkilökunta ja muutkin tarvitsevat vievät tavaraa ämpärit polkupyörän sarvissa läikkyen. Monella on geeniperimää kesäisiltä lypsyreissuilta, niin ettei kanttakaan tarvita, sideharso ehkä, ettei mene kärpäsiä.

Satamassa onkin hengityssuojaimia valmiina, ettei tarvitse työpäivän jälkeen niistää verta, niin kuin muistan ahtaajan joskus rikkilaivojen jälkeen tehneen. Käsissä on rukkaset, parempaa laatua kuin Hanska-Antti markkinoilla myi. Vaikka tehtävänsähän nekin täyttivät.

Kevään taloyhtiökokouksia ollaan siirtämässä verkkoon, vaikka monella senioriasukkaalla ei ole kuin hailiverkko. Satama tulee apuun tässäkin pulmassa. Tyhjällä kentällä voi pitää kokouksen, kun osoitetaan ruksilla kullekin paikka, josta on kahdeksan metriä joka suuntaan. Vaikka puheenjohtajalla on megafoni, niin toki kaikki eivät kuule. Eivätkä etenkään ymmärrä.

Sellunkääntäjän geeniperimästä on ollut konkreettinen hyöty. Vessapaperisäkkien kanssa pärjää.

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa, yleensä kuukauden viimeisellä viikolla