Ajankohtaista

Kun on ahtaajan poika, niin lapsesta on tottunut siihen, että satama on paikka jossa lastataan ja lossataan laivoja. Mutta kun seilaa kartalla ja googlessa, niin alkaa naurattaa. Anteeksi vain sisämaan lätäköiden ihmiset, ei laituri ole satama.

Satamia on paljon, muka. Satamaravintoloita on sisämaassa. Olikohan se Turun ja Tampereen välillä, kun reissun pysähdyksellä joutui merimieskapakkaan. Oli ostettu seinille seilorisälää, onneksi en muista kapakan nimeä, mutta se ei ollut oikeasti merimieskapakka. Kompassi oli, Messi oli, Kairo oli. Eiväthän nekään enää, kun ei ole merimiehiäkään, sanan vanhassa merkityksessä. On merenkulun ammattilaisia, jotka eivät ehdi kapakoissa hillua. Ro-ro ei tarkoita rock än rollia laivatyttöjen kanssa.

Miehistö on kansainvälistä, eikä palkasta riitä rillutteluun, vaikka olisi aikaakin, perhe ja suku esim. Filippiineillä odottaa litviikkiä. Satamakaupunkien rosoinen romantiikka on enää nostalgiaa.

Merimieslähetys on tehnyt arvokasta työtä maailman satamakaupungeissa. Seamen’s Mission tekee sitä vieläkin. Mutta silti nauratti kun googlasin kotisatamaa ja vastaan tuli Kotisataman raamattuvisa-kirjasarja.

Nauratti kun ajattelin, että ahtaajat tuskin malttavat odottaa taukoa, että pääsevät mittelemään raamattutiedossa. Puhki pelattu korttipakka on ehkä jo aikaisemmin joutunut antamaan periksi puhelimen räpläämiselle, mutta raamattutietokisa on viimeinen niitti.

Satamassa on aina puhuttu värikkäästi. Raamattukisassa edes jotain tietävä ristitään loppuiäkseen profeetaksi tai apostoliksi. Publikaanithan satamassa jo ovatkin.

Kun on ollut kovia helteitä, mieleen tulee vähentää vaatetta. Ehkä satamassakin, tuleehan helposti mielleyhtymä Alaston satama-elokuvaan. Jos vanhaan aikaan voikin pitää Uuno Turhapuro-mallin verkkopaitaa, niin nyt se ei käy. Työturvallisuus, työturvallisuus. Ei mennä sandaaleissa, eikä markkinoilta ostetuissa sombreroissa. Rautakärkikenkää ja kypärää, sitä se työelämä edellyttää.

Koska tunnetusti edustan toksista maskuliinisuutta (siis henkisesti, en fyysisesti) niin arvaatte varmaan mistä haen alastomuutta satamaan. Tai siis ihan puolialastomuus riittää, esimerkiksi ruokalahenkilökunnalta ja ei kai konttorissakaan nilkkapituisen vekkihameen pakkoa ole.

***

Kuva ei liity juttuun muuten kuin että on kuvattu yhdessä Stevecon kotisatamassa, Mussalon selluterminaalissa toukokuussa 2021. Kuvaaja Thomas Halloran.