Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Rikkipesurit ja 2020 rikkidirektiivi

Kirjoitan taas lempiaiheestani, IMO:n 2020 voimaan tulevasta asetuksesta, jolla bunkkerin rikkipitoisuus rajoitetaan globaalisti 0,5%:iin. Tykkään analysoida aihetta, koska se on niin hankala, eivätkä laivayhtiötkään tunnu oikein tietävän mitä 2020 jälkeen pitäisi tehdä.

Hetken aikaa eläteltiin toiveita, että raja tulisi voimaan vasta 2025, mutta tämän IMO tyrmäsi. 1.1.2020 on nyt hakattu kiveen, eikä IMO voi enää perääntyä. Silti monet laivayhtiöt vielä tasapainoilevat keskeisen kysymyksen kanssa: pesurit vai matalarikkistä bunkkeria?

Toisaalta, näyttää kyllä siltä, että suurin osa laivoista tulee valitsemaan matalarikkiset polttoaineet. Clarkson’s Research tietokannasta kun katsoo, hieman yli 1500 laivaa joko on jo asentanut rikkipesurit tai pesurit ovat asennuksessa. Kaksi prosenttia globaalista laivastosta. Ei siis mikään jättimenestys.

Miksi ei? Kun matalarikkisen polttoaineen käyttö globaalisti alkaa, kukaan ei tiedä mihin hinta lopulta asettuu. On toisaalta tärkeä huomata, että matalarikkisen polttoaineen hinta sinänsä ei ole ratkaiseva tekijä. Oleellista on matalarikkisen ja HFO:n hintaero. On esitetty arvioita, että mikäli hintaero on vähintään $250/tonni, rikkipesuri olisi taloudellisesti kannattava investointi. Kuulostaa kohtuulliselta – jopa todennäköiseltä.

Taloudellisuus on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta.

Edellisessä blogissani mainitsinkin jo, kuinka jotkut satamat ovat päättäneet rajoittaa open-loop -rikkipesureiden käyttöä alueillaan. Leimasin kiellon järjettömäksi. Ehkei se nyt kuitenkaan ihan järjetöntä ole. Asiaa hieman enemmän tutkittuani ymmärrän kyllä miksi rajoituksiin on päädytty. Ehkä parhaiten asian summaa öljykuljetuksiin keskittynyt belgialainen Euronav eilisessä (30.10.2018) tiedotteessaan kolmannen kvartaalin tuloskatsauksensa yhteydessä. [1]

Euronav kritisoi rikkipesureita juuri epävarmuuden takia. On vaikea tehdä rationaalisia investointipäätöksiä näin epävarmassa tilanteessa, kun koko merenkulun toimintaympäristö myllätään kerralla oikein kunnolla. Suurin epävarmuus on juuri HFO:n ja matalarikkisen bunkkerin hintaero. Kun HFO on halvinta ja MGO kalleinta, uusien blendien hinta todennäköisesti asettuu melkolailla keskelle näiden kahden väliin.

Open-loop -pesurit ovat myös iso kysymysmerkki. Jos paljastuu, että pesureiden käytöstä todella on haittaa meriympäristölle ja esimerkiksi EU kieltää pesurit koko vesialueillaan, menee miljoonien sijoitus käytännössä hukkaan. Euronav jakaa saman huolen viitaten etenkin puutteelliseen tietoon ja pitkän aikavälin dataan, jota yksinkertaisesti ei ole olemassa.

Nyt kun edelleen näyttää siltä, että pesureiden kauppa ei vedä, voidaan pesurit nähdä myös negatiivisena asiana. Koska HFO:n myynti laivoihin jatkuu, pesurit avaavat porsaanreiän koko rikkidirektiivin valvontaan. Jos pesureita ei olisi, kaikkien laivojen olisi pakko käyttää matalarikkistä polttoainetta. Valvonta olisi helppoa. Nyt pesurit tuovat valvontaan oman haaseensa, koska myös HFO:ta on avoimesti myynnissä.

[1] Euronav, Euronav announces third quarter results 2018. Viitattu 31.10.2018

Tietoa kirjoittajasta

Tuomo Keltto

Tuomo Keltto on logistiikkainsinööri, joka jatkaa opiskelujaan Seoulissa Etelä-Koreassa. Hän opiskelee Korean hallituksen stipendillä kansainvälisen kaupan ja logistiikan maisteritason tutkintoa. Keltto on ollut aiemmin Stevecolla Hietasessa kolme kesää tilapäisahtaajana ja yhden kesän työnjohtajana.