Ajankohtaista

Inhorealistit valittavat välillä lehdessä, että satamatyöstä on annettu liian viihteellinen kuva. Ai niin kuin Lavin Vepan loistava Lasijauholaivakeikka vai? Kovaa työtä se on aina ollut, mutta toki ahtaajat osaavat heittää viihteelle.

Tiedetään joskus innostutun laulamaan Satumaata satamaruokalan pöydällä. Oiva paikka laulaa jostain ihmeellisestä, joka on aavan meren tuolla puolen. Tällä puolen on hikeä ja vaivaa.

On ollut veijareita, joilla on ollut huuliharppu taskussa taukojen iloksi. Kansantansseja satamissa ei ole hypätty. Ehkä vauhditonta pituushyppyä joskus. Jos on jotain improvisoitua komediaa ollut, niin pomosta on niissä yritetty tehdä pelle.

Mutta onhan ahtaajalla vapaa-aikansa. Kova työ vaatii kovat huvit, puolusteltiin juopottelua ennen. Lastipullosta kimmoke ja sitten Karvahattubaariin. Mitäpä sitä kaunistelemaan, mutta mitäpä sitä yleistämään. Juopot tippuivat kelkasta silloin ja tippuvat nyt.

Kun ajatellaan satamakaupunkien viihde-elämää, niin köyhää olisi ollut ilman ahtaajia. Ukkoja on ollut bändeissä, kuoroissa ja harrastenäyttelemässä. Sataman väki on elättänyt kapakoita. Kukapa on markkinoiden matkassa kiertävässä peliteltassa iskenyt kovimmat lukemat nyrkkeilypalloon, jos ei juuri ahtaaja.

Sataman väki osallistui puulaakijalkapalloon, jossa mentiin ehkä enempi voimalla kuin taidolla. Se poiki oikeita pelaajia aina korkeimmalle kansalliselle tasolle. Ahtaajafutiksen vastustajan keleksiä kutistava maine elää yhä. Sitä kannattaakin hyödyntää.

Ikätoverini ovat kertoneet, että sataman kesätyö mahdollisti lukiolaisen koko talven viihde-elämän. Kun tunnissa hankki viikkorahan verran, niin parin kuukauden kesäloma-ansioilla, paitsi kävi elokuussa ihmeellisellä Ruotsinmatkalla, niin osti koko talven levyjä, farkkuja ja etenkin omppupomppuviiniä jollei sitten Nordforsia.

Kesäpojankaan ahtaaminen ei ollut viihdettä. Aikalaiskertomusten mukaan ensimmäisen massalaivakeikan jälkeen piti aamulla oikoa sormetkin yksitellen.

Ahtaajan poika itse jäi kuulopuheiden varaan, koska ukko ahtaaja ei halunnut työmaalleen velttoilemaan. Eikä ollut poltettakaan, oli mielenkiintoisempaa tankata autoja päiväpalkalla, jonka satamassa sai tunnissa. Elämä on täynnä vääriä valintoja. Jatkan sitä.

* * *

Kuvassa Eino Pukki, Pekka Immonen ja Veikko Liikanen musisoivat Oy Kotka Stevedoringin henkilökunnan pikkujoulussa. Kyseessä on kuvituskuva, eikä liity itse juttuun.