Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Nauttikaamme lumettomuudesta

Etelä-Suomeen ei tullut talvea. Osa meistä on siitä kovin pahoillaan, koska masokistisesti kaipaamme lunta ja pakkasta ja liukasta ja jäätyneitä ovia, luukkuja sekä varpaita. Talvisodan hengessä vain suomalaiset osaavat iloita siitä, että taas menee rekallinen halkoja ja tankkiautollinen öljyä tai tuulivoimalallinen sähköä, siis pelkästään kämpän lämmitykseen.

On se niin kivaa, kun avain katkeaa jäiseen lukkoon, tuulilasia saa raapata vartin vain huomatakseen, että akkuhan on jäätynyt, ei se lähde.

Kuinka ihminen voikaan rakastaa lumitöitä. Pumppu tilttaa kun työntää lumikolaa, lumilinko linkoaa kiviä ja jääkokkareita omiin ja naapurin ikkunoihin. Katolla on niin paljon lunta, että on mentävä pudottamaan. Ainoa, joka putoaa on se äijä. Muuten ei olisi käynyt mitään, mutta kun muija on jättänyt potkukelkan juuri siihen alastuloon, joka ei ole hallittu telemark.

Miksi siis valitamme helmikuun vihreää nurmea, miksi valitimme mustaa joulua. Varsinkin kun musta ulottui mieleen vasta tammikuussa. Posti toi luottokorttilaskut. Eikö sillä pukilla ollutkaan rahaa?

Lumettomuutta tulisi tervehtiä ilolla varsinkin ahtaustoimessa. Ei tarvitse tyhjentää valtavia kenttiä siitä valkoisesta kakasta. Toki kylmää on nytkin, ei kaksiasteinen vaakasuoraan satava vesi niin paljon pakkaspuhurille häviä, mutta kuitenkin.

Jäättömyydestä kaikki eivät osaa iloita. Moottorikelkka ruostuu vajassa. Hydrokopterin kanssa ei pääse a) pätemään, b) hengestään.

Eniten leuto talvi koskee pilkkimiehiin. Minne pääset muijaa karkuun, kun et lämmikepullon ja mukavien eväiden kanssa edes jäälle. Ei tule niitä kahtakaan särkeä, jopa kissa halveksii isäntäänsä.

Turhaan syksyllä haki äijä Ikeasta sen lastulevypalkintokaapin. Pilkkipalkinnot eivät ole tänä talvena lisääntyneet yhdelläkään lusikalla.

Mielenterveystoimistoissa on jo tehty pettyneille pilkkimiehille terapiaa varten styroxista avantoja. Pilkkihaalarit päällä huonelämpötiloissa tulee vähän hiki, mutta terapiassa onkeen tarttuu kylmä olut. Nätit hoitsut, mukavampaa on kuin sen mörön kanssa kotona.

Valtio on jatkuvassa rahapulassa. Sitä ehkä päästään helpottamaan kohta myymällä jäänsärkijöitä vieläkin arktisemmille alueille. Petkeleet taotaan auroiksi. Hiekat säästetään arkulle.

***

Kuva ei varsinaisesti liity juttuun. Se on muutaman vuoden takainen, kuvattu Kotkan konttiterminaalissa ja kuvaaja on Joni Hampus.

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa, yleensä kuukauden viimeisellä viikolla