Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Vihreämpää ja vihreämpää merenkulkua: IMO:n iso rooli

Samalla kun paine ympäri maailmaa kasvaa kasvihuonekaasupäästöjen ja muun saasteen vähentämiseksi kasvaa, IMO on ottanut vahvaa roolia viedäkseen kansainvälistä merenkulkua vihreämpään suuntaan. Viime kuussa (Huhti-2018) IMO päätti 50 %:n kasvihuonepäästöjen vähennyksestä 2050 mennessä. Ajateltiin, että mikäli IMO pystyy itse vähentämään päästöjään omasääntelyn kautta, on se parempi kuin että ulkopuoliset tahot sanovat kuinka paljon ja miten päästöjä vähennetään. Kovimpia päästöleikkauksia ajavat valtiot tavoittelivat 70–100 %:n leikkauksia. EUn ja Erityisesti Marshall Saarten edustajat vaativat maksimaalisia leikkauksia ilmaisemalla huolensa, että mikäli merenpinnan nousua ei pysäytetä, heidän saarensa väistämättä painuvat merenpinnan alle. Samalla Saudi-Arabia ja USA vastustivat päätöstä ja sen ehdotonta ja yksiselitteistä tavoitetta. Hieman ympäripyöreämmät sanavalinnat olisivat olleet paremmat. Mene ja tiedä.

Toinen iso päätös on Itämerellä jo tuttu polttoaineen korkein sallittu rikkipitoisuus. Globaali raja polttoaineen rikkipitoisuudelle laskee 3.5%:sta 0.5%:iin ensimmäisenä päivänä tammikuuta 2020. Rikin tiedetään olevan pahasta, varsinkin satamien ja ihmisasutuksen lähellä. Happosateet ja suorat terveyshaitat vaikuttavat ympäri maailmaa. Laivayhtiöillä on käytännössä 3 vaihtoehtoa kuinka toimia: yksi, kuten Itämerellä on huomattu, selvästi suurin osa laivoista on siirtynyt käyttämään lähes tuplahintaista matalarikkistä polttoainetta. Helppo ja selkeä ratkaisu, hinta vain nousee (viskositeetti voi aiheuttaa ongelmia varsinkin vanhemmissa moottoreissa). Toiseksi, laivoihin voidaan asentaa rikkipesurit joilla rikki pestään pois ennen kuin pakokaasut lasketaan taivaalle. Näin voidaan edelleen käyttää halvempaa IFO 380 bunkkeria, mutta pesurit maksavat muutaman miljoona euroa ja vievät tilaa ruumasta, jolloin laivan lastikapasiteetti pienenee. Kolmas, lähinnä uusia laivoja koskeva vaihtoehto on rakentaa laiva, joka käyttää LNG:tä polttoaineena. Kaikkein paras vaihtoehto, mutta näiden kaasukäyttöisten laivojen rakentaminen on kymmeniä miljoonia kalliimpaa. Kaikki vaihtoehdot on varmasti käyty tarkasti läpi ja laskelmat tehty. Vielä odotellan ja katsotaan mitä tapahtuu. On ollut yllättävää seurata, että oikein kukaan ei tunnu tietävän mitä tulevaisuudessa tapahtuu, varsinkin kun merenkulku on massiivinen teollisuudenala, joka ei varsinaisesti ole tunnettu ketteryydestään.

Jos 2020 jälkeen suurin osa maailman laivoista siirtyy kerralla matalarikkiseen polttoaineeseen, niinkuin todennäköisesti tulee käymään (kun katsoo kuinka tahmeaa pesureiden kauppa on), riittääkö sitä kaikille? Ja mihin hintaan? Jos tarjonta ei riitä kattamaan kysyntää hinta voi lopulta olla aivan kohtuuton kun öljynjalostajat ottavat helpot rahat pois. Jos näin käy, onko IMO:n annettava vuosi tai kaksi armonaikaa kun jalostamot rakentavat kapasitettia? Ei kovin reilua niille jotka asensivat pesurit. Myönnän, ehkä vähän pirujen seinille maalailua. Shell, ExxonMobil ja BP ovat jo kiitelleet IMO:n päätöksentekokykyä ja suuntaa vihreämpään merenkulkuun samalla ilmoittaen parantavansa uusien polttoaineiden saatavuutta merenkulun käyttöön. CE Delft laskeekin että jalosamoilla on tarpeeksi kapasiteettia täyttää merenkulun polttoainetarpeet myös 2020 jälkeen jopa korkean kysynnän skenaariossa, tosin polttoainetta voidaan joutua laivaamaan mantereelta toiselle saatavuuden takaamiseksi mikä väistämättä näkyy hinnassa [1].

Ne laivayhtiöt jotka pelaavat korttinsa oikein voivat saada isonkin etulyöntiaseman vuoden 2020 jälkeen mikäli laivoja joudutaan ottamaan pois liikenteestä. Kiinnostavaa myös nähdä paljonko laivoja kierrätetään Q4-2019.

Lue lisää CO2 rajoituksista

Lue lisää rikkipäästöistä

[1] Koko raportti saatavilla:

Tietoa kirjoittajasta

Tuomo Keltto

Tuomo Keltto on logistiikkainsinööri, joka jatkoi opiskelujaan Seoulissa Etelä-Koreassa. Hän opiskeli Korean hallituksen stipendillä kansainvälisen kaupan ja logistiikan maisteritason tutkintoa. Hän valmistui keväällä 2019 ja on nyt palannut Suomeen. Hän työskentelee Nesteellä Porvoossa ja hallinnoi materiaalivirtoja jalostamoalueelle. - Keltto on ollut aiemmin Stevecolla Hietasessa kolme kesää tilapäisahtaajana ja yhden kesän työnjohtajana.