Ajankohtaista

Kaksi ratsastuskertaa viikossa oli liian vähän, joten Taiju lähti hevoskaupoille

- Jos nyt neuvoisin vuoden takaista itsenäni, kehottaisin jatkamaan ratsastustunneilla käymistä ja miettimään tarkkaan ravitaustaisen suokin ostoa, sanoo Tarja Pohjola samalla kun taluttaa ravitaustaista suomenhevostaan Aika-Otustaan tarhaan.

Taijulla on perinteinen takavuosien heppatytön tausta, sillä lisäyksellä, että hänellä on ollut myös omia poneja.

- Aloitin ratsastuksen 7-vuotiaana Putuksen Sirkan tallilla Karhulassa. Sieltä jatkoin matkaa Kyminkartanon tallille, jonne useimmat yksityishevoset siirtyivät tilan loppuessa Sirkan tallista.

- Tutustuin Kyminkartanolla uusiin ihmisiin ja etenkin tyttöön, jolla oli aika villi poni. Tytön perhe vei ponin rakentamalleen Katajasuon tallille, jonne minäkin sitten sain ensimmäisen oman ponini. Kun kasvoin, ponien kokokin kasvoi.

- Kun muutettiin kaupunkiin ja minulla alkoi lukio, viimeinenkin poni myytiin. Jatkoin kuitenkin ratsastusharrastusta liki kolmekymppiseksi asti. Kävin edelleen Katajasuolla sekä Haminassa armeijan tallilla ja Putuksen Sirkalla Vilniemellä. Sitten elämään tuli kaikkea muuta.

Paluu satulaan

25 vuotta myöhemmin viime syksynä Taiju nousi uudelleen satulaan. Tällä kertaa Pyhtäällä Sindurin islanninhevostallilla maastovaelluksilla ja Haminan Hevoshovissa maneesissa kouluratsastustunneilla.

- En käynyt kovinkaan montaa kertaa, kun aloin jo puhua vaimolle, ettei kaksi ratsastuskertaa viikossa taida riittää.

Taiju kävi pari kertaa Kouvolassa katsomassa nyt kymmenvuotiasta suomenhevosta Aika-Otusta. Se on entinen ravuri, joka oli vielä uransa aikana juossut ykkös- ja kakkospalkintosijoja ihan mukavasti, mutta viimeisen vuoden aikana juoksuhalut Otuksella hiipuivat ja ravurin ura päättyi usein laukkahylkäyksiin. Lokakuun puolivälissä Aika-Otus muutti Kannusjärvelle Kannustalliin.

- Talvi oli tutustumista toisiimme. Oli kaikenlaista opettelua, varustamista, ruokintaa ja muita perusasioita. Otus on erittäin kiltti hoito- ynnä muissa toimissa mutta hieman jääräpäinen toisinaan...tyypillinen suomenhevonen. Aika-Otuksella ei ollut ratsastettu kovin paljon, mutta edellinen omistaja oli kyllä aloittanut sen opettamisen.

- Se on melko menevä, eikä ymmärrä miksi ei voi ravata taas täysillä. Yksi kokenut ratsastaja jelppaa minua ratsuttamisessa. En ole koskaan ollut mikään kouluratsastaja ja niitä taitoja tarvitaan.

- Me on Otuksen kanssa otettu myös suuri askel kohti minulle täysin tuntematonta aluetta ja olen opetellut ohjasajoa. Siihenhän Otus on opetettu ja siinä hän on mestari. En olisi ikinä voinut kuvitella on, että Otus antaa aloittelijan käsitellä itseään kuin olisin jo vanha taituri. Uskomatonta vuorovaikutusta!

Ei enää esteitä - ehkä

Vaikka Taiju on ollut esteratsastukseen suuntautunut, nyt ei sillä saralla vaikuta olevan tavoitteita.

- Hyppäsin nuorena esteitä ja kisasinkin jonkun verran poneillani piirikisoissa. Siihen aikaan ei ollut kuljetuskalustoa juurikaan, joten kisamatkat taitettiin ratsastaen Katajasuolta Karhulaan.

- Olen ollut aikamoinen rämäpää ja luulin, että kun ikää tulee enemmän, itsesuojeluvaisto kasvaisi. Se ei pidä paikkaansa kohdallani. Vaimo pelkää, että loukkaan itseni joka kerta kun lähden ratsastamaan. Kaatumista pelkään kaikkein eniten, mutta en itseni vaan hevosen puolesta.

Taijun vaimo Katja on osakas hevosyhtiössä. Vaikka Katjalla ei ole mitään taustaa hevoshommista, hän on ollut mukana opettelemassa hevostaitoja ja maasta käsittely sujuu hyvin mallikkaasti.

Kantasatamasta Mussaloon

Taijun Steveco-ura täyttää syksyllä 27 vuotta. Aikanaan lama vei oman alan, laskentatoimen työt, mutta uusi työ löytyi vuonna 1995 Kantasatamasta.

– Tein vuoden ulkosiivoojan töitä, jonka jälkeen minusta tuli taljari. Kun toiminta Kantasatamassa loppui, siirryin konttiterminaaliin Mussaloon. Työskentelen enimmäkseen laivatöissä taljarin sekä puortin hommissa sekä ajan pientä trukkia varastotöissä.

‍