Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Onko muutos uusi normaali?

Merenkulussa on aina tapahtunut kehitystä ja innovaatioita: Isompia laivoja, kehittyneempiä satamia, pidempiä matkoja, vähemmän kustannuksia jatkuvan innovaation seurauksena. Innovaatioita ja kehitystä on tapahtunut, mutta hitaammin kuin monella muulla alalla. Kun laivojen ajatellaan olevan noin 20 vuotta, ei varustamoilla ollut juurikaan intoa tehdä omista laivoistaan hyödyttömiä uusien innovaatioiden seurauksena. Selvin esimerkki tästä on kun polttomoottorit syrjäyttivät purjeet. Lähes yhdessä yössä purjelaivoista tuli täysin hyödyttömiä. Hitaampi innovointi oli kaikkien etu, kun tulevaisuuden ennustaminen oli helpompaa.

Nykyään innovaatio laivoissa ja satamissa tapahtuu nopeammin kuin koskaan. On mahdotonta ennakoida koko laivan elinkaarta kun jo ensi vuoden tilanne on epävarma. Mihin satamien, laivojen ja varustamojen pitäisi investoida, jotta ne pysyisivät mukana kilpailussa vielä ensivuonna? Entä 20 vuoden päästä? Pitäisikö panostaa maakaasulaivoihin vai koneoppimiseen? IoT vai itseohjautuvat laivat? Vaihtoehtoja on monia ja valinta on oleellinen.

Maakaasulaivat mahdollistaisivat suuret päästövähennykset verrattuna tavallisiin öljypohjaisiin polttoaineisiin. Tästä olisi apua varsinkin jos tulevaisuudessa CO2 tonnille lasketaan hinta päästökauppaperiaatteella. Maakaasun ongelmat liittyvät ainakin sen säilyvyyteen: miten pitää maakaasu nesteytettynä pitkän merimatkan ajan. Maakaasu ratkaisisi monta ongelmaa, mutta vielä on matkaa siihen, että sen käyttöä voidaan vakavissaan harkita muutenkin kuin pilotteina. Tekniikan kehittymättömyydestä johtuen maakaasulaivojen hinnat ovat moninkertaiset tavallisiin laivoihin verrattuna. Olisiko päästöjen vähentäminen tehokkaampaa panostamalla esimerkiksi parempaan potkuriteknologiaan ja puhtaampiin polttoaineisiin? Riittääkö tämä?

Itseohjaavat laivat (autonomous shipping) on nyt trendikästä ja monet näkevät itsestään merellä seilaavissa laivoissa tulevaisuuden. Halvemmat kustannukset, paremmin ennakoitavat matka-ajat yms ovat usein mainittuja etuja. Ohjelmistot jotka kykenevät itsestään ohjaamaan kokonaisia rahtilaivoja satamasta satamaan eivät varmasti ole halpoja (sitten kun niitä joskus on saatavilla). Lyhyen aikavälin lisensointikustannukset olisivat varmasti niin suuria, että sillä jo palkkaa miehistön kymmeneksi vuodeksi. Saadaanko tällaisesta ohjelmistosta ikinä niin luotettava, että uskalletaan antaa 20 000 TEU konttilaivat seilata merellä yksinään. Entä pärjäävätkö ne myrskyssä? Jos ison konttilaivan järjestelmät kaatuvat keskellä tyyntä valtamerta, voi olla melkoinen selvittely miten saadaan lasti satamaan ja kuka maksaa.

Big data, IoT ja block chain on myös ollut paljon esillä. Saataisiinko siitä seuraava mullistus merenkulkuun? Koneoppiminen voisi auttaa minimoimaan riskejä ja maksimoimaan laivojen käyttöasteen optimoimalla ajan satamassa ja ennustamalla ruuhkia. Dataratkaisujen kannattajat lupaavat paljon, mutta toteutus ei ole vielä valmista. Suuria investointeja vaaditaan, jos todella halutaan löytää ne dataratkaisut joista on todellista hyötyä merenkululle.

Kaikki kolme innovaatiopolkua lupaavat paljon ja tarjoavat hyvin erilaisen lähestymistavan merenkulun tulevaisuuteen. Mihin näistä kolmesta suunnasta pitäisi investoida? Vai olisiko parempi investoida vain vähän, mutta kaikkiin mahdollisiin teknologioihin ja innovaatioihin? Nähtäväksi jää mikä innovaatio tuo seuraavan mullistuksen ja nostaa merenkulun uudelle tasolle.

Vaikka muutoksen suunta on epävarma, on satamien ja varustamojen on tässäkin asiassa puhallettava yhteen hiileen. Jos innovaatiot eivät kohtaa satamassa ja merellä, jää innovaatioiden edistyminen väistämättä hitaaksi. Jos satamissa panostetaan maakaasuinfraan, mutta varustamot panostavatkin dataan, eivät innovaatiot kohtaa ja tulokset ovat väistämättä laihoja.

Oli kehityksen suunta mikä tahansa, yhteistyö satamien ja varustamojen välillä on kaiken innovaation perusta. Vahvat kumppanit täydentävät toisiaan ja voivat yhdessä toteuttaa innovaatiot, joilla merenkulkualalle saadaan uusia, innovaatisia toimintatapoja ja lisää tehokkuutta.

Tietoa kirjoittajasta

Tuomo Keltto

Tuomo Keltto on logistiikkainsinööri, joka jatkoi opiskelujaan Seoulissa Etelä-Koreassa. Hän opiskeli Korean hallituksen stipendillä kansainvälisen kaupan ja logistiikan maisteritason tutkintoa. Hän valmistui keväällä 2019 ja on nyt palannut Suomeen. Hän työskentelee Nesteellä Porvoossa ja hallinnoi materiaalivirtoja jalostamoalueelle. - Keltto on ollut aiemmin Stevecolla Hietasessa kolme kesää tilapäisahtaajana ja yhden kesän työnjohtajana.