Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Laivanvarustajaksi

Turhaan ihminen netin autoista haaveilee, kun onhan laivojakin. Bongasin yhden, joka ei ollut hinnan kiroissa, uuden Mersun hintainen, mutta silti yli 50-metrinen alus. Myyn kaiken ja ostan laivan ja tulen Sargassomeren sankariksi. Tai no, saaristomeren ainakin.

Koneena on 400-hevosvoimainen Scania, se on melko vihreä vaihtoehto. Hyötyliikennettä, kohtuullisen kokoinen ruuma, varmaankin yli 300-neliöinen. Viedään vaikka Kolsilan perunaa Ruotsiin ja Tallinnaan ja mitä maita näitä nyt on.

Ihastuin valokuviin. On hieno, pienen miehen kokoinen ruori ja pyöreät venttiilit ja salonki. Salonki! Maissa kutsun sinne kaupunginjohtajan rouvan kanssani diskuteeraamaan ja ottamaan tax free skumppaa. Haluaako rouva tutustua kapteeninhyttiin?

Näen itseni valkoisessa kipparipuvussa, välillä voin vaihtaa sinisenkin takin. Kipparilakin kiiltävä lippa häikäisee rahvaan. Varsinainen ajohomman saa suorittaa joku alkoholisoitunut rannikkolaivurin paperit omaava äijä. Veikkaan sellaisia löytyvän.

Sellainen pikkujuttu ei meitä häiritse, että laiva ei ole oikein kai katsastuksessa, mutta pienyrittäjä ei voi heti kaikkiin nippelihommiin alkaa. Tankki velaksi täyteen ja hiiohoi, merelle!

Yhdeksän solmun nopeus luvataan. Navigoinnista en olisi aivan varma, mutta mennään isompien perässä. On kuitenkin autopilotti ja GPS ja kompassi ja loki ja VHF ja tärkeimpänä jääkaappi.

Torilta kerätään miehistö, kokki pitää olla, jos haluaa kutsua itseään stujuksi, niin siitä vaan.

Paluukyytinä tuodaan Ruotsista vaihtoautojen valioita. Kulloisenkin sataman sipsanterit saavat ajaa provianttia pakettiauton jouset notkuen. Vain parasta miehistölle. Alkoholia tarjotaan ruokajuomana, olemmehan eurooppalaisia.

Sosiaalinen nousu on mahtava, laivanvarustaja on aina laivanvarustaja. Paksulla laivaköydellä eristetään minulle kapakkaan kapteeninpöytä. Siihen kutsuttu saa olla ylpeä.

Nyt laivan nimi näyttää olevan Wilhelmine. Vanha merimieskonsti on laivaa uudelleen nimettäessä käyttää osin hyväksi jo olemassa olevia kirjaimia. On vielä kaksi vaihtoehtoa. Joko maalataan päälle niin, että nimeksi saadaan korjatuksi Wirhe. Tai sitten otetaan alku pois ja jätetään vain se mine, miina. Tuli kumpi hyvänsä niin ahteriin nimen alle komeasti kotisatamaksi Hamina.

***

Kuvan alus ei liity tapaukseen, mutta senkin kotisatama on Hamina.

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa, yleensä kuukauden viimeisellä viikolla