Lähes sata vuotta Stevecolla
Karola Leposen ja Anne Ala-Outisen työurien aikana kaikki on muuttunut moneen kertaan. Siirtyminen tehtävästä toiseen on pitänyt työn mielenkiintoisena.
Steveco on tunnettu henkilöstönsä pitkistä työurista. Pitkään talossa olleet ovat kulkeneet vuosikymmenten aikana tehtävästä ja toimipisteestä toiseen. Työnantajayrityksen nimi on muuttunut moneen kertaan ennen kuin monista juurista kasvanut ahtausyritys asettui Stevecoksi reilu 30 vuotta sitten. Digitalisaatio on puolestaan mullistanut tavan tehdä työtä.
Muutoksista huolimatta ja luultavasti myös sen vuoksi Anne Ala-Outinen ja Karola Leponen ovat pysyneet talossa koko työikänsä. Molempien työsuhde on kestänyt niin kauan, että se tuntuu pätkätyö- ja projektiyhteiskunnassa täysin käsittämättömältä.
Lähetiksi 15-vuotiaana
Ala-Outinen ja Leponen aloittivat talossa 1970-luvulla 15-vuotiaina. Ala-Outinen tuli lähetiksi Kaukas-Hackmanille Haminan satamaan, Leponen samaan hommaan Cadenius & Grahnille Kotkaan. Ala-Outinen muistelee tsupparina oloaan.
”Sataman sisällä polkupyörän kanssa kuljettelin papereita tulliin, VR:lle, eri paikkoihin. Sitten kun oli kaupunkiin asioita, menin bussilla. Kerran kuussa hain sataman porukan tilit pankista. Kasööri laittoi ohjeet salkkuun, kuinka paljon ja minkälaista rahaa piti tuoda. Silloin palkka annettiin käteen tilipusseissa.”
”Tulihan sitä istuttua jossain puiston penkillä rahasalkku vieressä ja odotettua seuraavaa bussia. En edes tiedä, paljonko rahaa minulla oli mukana, onneksi”, Ala-Outinen muistelee.
”Sinulla oli sentään salkku, meillä rahat laitettiin muovikasseihin, kun hain ne Suomen pankista”, Karola Leponen naurahtaa.
Monta eri tehtävää
Karola Leposen ensimmäinen konttoritehtävä oli laivanselvitys. Siihen hän palasi vuosien mittaan uudestaan oltuaan välillä huolinnassa.
Kymmenisen viime vuotta Leponen on työskennellyt dokumentoinnissa ja depot-osastolla, näistä viisi vuotta toimintakeskuksessa sataman sisällä.
Depot-osastolla käsitellään pääasiassa tyhjiä kontteja konttivarustamoiden antamien luovutus- ja ennakkotietojen mukaisesti.
”Työ on ollut vaihtelevaa ja haastavaa. Tehtävät ovat vaihtuneet samoin työkaverit ja asiakkaat.”
Ala-Outinen työskentelee tällä hetkellä lastinluovutuksessa Mussalon sataman Merituuli-porttirakennuksessa. Ura lähettitytöstä eteni monistajaksi, faksinhoitajaksi ja edelleen vientibookkariksi.
Lastinluovutuksessa hän mieltää itsensä varustamon edustajaksi luovuttaessaan tuontilasteja varustamon antamien ohjeiden mukaisesti asiakkaille.
”Täällä Mussalossa lastit ovat kontteja ja Hietasessa konttien lisäksi myös kappaletavaraa.”
Karola Leponen aloitti lähettinä Cadenius&Grahnilla 1.10.1971. Hän on työskennellyt muun muassa laivanselvityksessä, huolinnassa ja dokumentoinnissa ja depot-osastolla.Karola harrastaa lapsenlapsia ja lenkkeilyä.
Asiakkaista tuli ystäviä
Kun Leponen ja Ala-Outinen aloittivat toimistotöissä, työvälineet olivat aivan erilaiset kuin nykyään: kynä ja ruutupaperia, korkeintaan kirjoituskone ilman sähköä. Telex oli jo 70-luvulla.
”Laivan manifesti hakattiin sellaisella pitkätelaisella kirjoituskoneella.”
”Ensin tehtiin setelit, sitten konossamentit ja konossamentista manifesti eli lopullinen yhteenveto. ”
Ensimmäinen tietokone firmaan saatiin 1970-luvun lopulla.
”Se oli tietokone, vaikka meidän mielestämme se oli syöttöjärjestelmä, koska eihän sinne automaattisesti mitään tullut. Kone käsitteli sinne syötettyä tietoa.”
Leponen ja Ala-Outinen muistelevat vähän haikeastikin aikaa, jolloin puhelin oli tärkeä työväline, ennen sähköpostia. Asiakkaille soiteltiin ja päinvastoin.
”Nykyään puhelin ei soi edes joka päivä”, Leponen harmittelee.
”Se on oikeastaan aika sääli, koska sosiaalinen kanssakäyminen asiakkaiden kanssa on jäänyt”, Ala-Outinen jatkaa.
Anne Ala-Outinen aloitti lähettinä Kaukas-Hackmanilla 14.1.1974. Hän on työskennellyt muun muassa monistajana, faksinhoitajana ja vientibookarina, nykyisin lastin luovutuksessa Mussalon Merituuli-porttirakennuksessa.Anne harrastaa lapsenlapsia, lenkkeilyä, lukemista ja käsitöitä.
”Oli aika jännää soitella ympäri Suomea, ja kuunnella kaikkia niitä murteita.” Hän muistaa, kuinka hän automaattisesti lähti mukaan asiakkaiden puhetapaan.
”Kouluun menisimme ensin”
Kumpikaan ei suunnitellut, että työelämä menee kuten se on mennyt. Heidän oli tarkoitus olla vain vähän aikaa työssä ja sitten lähteä opiskelemaan.
”Mutta sain 300 markkaa kuukaudessa palkkaa, joka oli iso raha, ja tykkäsin työstäni. Ajattelin, että katson vielä toisen vuoden. Nyt on 45 vuotta mennyt”, Anne Ala-Outinen sanoo.
Karola Leposella kävi vähän samalla tavalla: koulut jäivät väliin, kun mielenkiintoinen työ veti mukanaan.
”Pian tulee 48 vuotta täyteen. Tämä alkaa olla jo noloa”, Karola Leponen naurahtaa.
Leponen jää eläkkeelle ehkä jo tänä vuonna tai ensi vuonna. Ala-Outisella on vielä reilu kolme vuotta jäljellä.
Jos naisilla olisi nyt uravalinta edessään, he voisivat hyvinkin lähteä alalle.
”Mutta kouluun menisimme ensin”, naiset vakuuttavat.
”Siihen aikaan, kun me aloitimme, logistiikkakoulutusta ei ollut.”
***
Teksti: Eija Anttila Kuvat: Johanne Wiehn
Haastattelu on julkaistu SATAMA 1/2019 -kehdessä joka ilmestyy toukokuussa
Tietoa kirjoittajasta
