Ajankohtaista

Omien ennätysten rikkominen sekä tasaisesti kehittyminen kohti aikuisten kisoja. Siinä tämän kauden teemat ja tavoitteet.

Harjoittelu aloitettiin lokakuussa peruskuntokaudella. Peruskuntokauden aikana maantie ja kuntoradat tulevat tutuiksi. Mutta tuntuipa olevan motivaatio kohdillaan, sen verran innokkaasti ja usein lenkkarin nauhat sidottiin. Suomen ilmasto ei ole ihan optimaalinen kestävyysjuoksun harjoitteluun, mutta ei muuta kuin kilometrejä mittariin vaan! Peruskuntokaudella tällaiselle uransa alussa olevalle juoksijalle kilometrejä tulee n. 40-80 / vko. Onneksi edes kaksi kertaa viikossa juoksijat pääsevät harjoittelemaan Ruonalan halliin kiertävälle radalle, siellä ei tossu luista... Ja erittäin tärkeä osatekijä on myöskin Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemian aamutreenit. Pienenä bonuksena peruskuntokauteen olivat myös alueellisen maajoukkueen leirit Pajulahdessa.

Peruskuntokauden jälkeiseen hallikauteen (tammi - helmikuu) lähdettiin valmentajan ohjeiden mukaan maltillisesti vaan parantelemaan omia ennätyksiä. Hallissa juokseminen onkin ihan oma taito sekin. On kallistettuja kaarteita ja muita ihmeellisyyksiä mitä ulkoradoilla ei ole. Mutta ihan mukavasti juoksija ennätyksiä saikin parannettua matkoilla 60 m, 800 m, 1500 m ja 3000 m. Nopeuttakin yritetään ylläpitää, vaikka kestävyysjuoksija tai paremminkin keskimatkojen juoksija onkin kyseessä. Hallikausi päättyi Kuortaneella nuorten SM-hallikisoihin mailerimatkoilla 800 m ja 1500 m.

Viikon huilitauon jälkeen (joka on muuten todella pitkä aika päivittäin harjoittelemaan tottuneelle), jatkettiin taas peruskunnon kehitystä. Ajatuksissa olivat jo maantie- ja maastokilpailut huhti -toukokuussa. Maantiekisat aloitettiin legendaarisella Metsäkylän Munahölkällä, joka järjestetään aina pääsiäisen aikaan. Tämä nuori juoksija ei siellä koskaan ole ollut kisaamassa, eli ei yhtään tiedetty mitä odottaa! Ilman mitään paineita ja odotuksia kisa menikin hienosti, lumisateessa ja liukkaalla alustalla. Juoksu oli helppoa ja rennon näköistä, tämähän näyttää hyvältä.... Myöskin toinen perinteinen kisa Suijankosken juoksu Liikkalassa, otettiin ohjelmaan ja hyvällä menestyksellä sekin, edelleen ollaan harjoittelussa oikealla tiellä! Kiitos siitä kuuluu valmentajalle, joka joutuu usein myös hillitsemään nuoren miehen intoa. Malttia, malttia... siinä valmentajan lempilausahdus!

Toukokuun alussa olikin sitten jo SM-maastojuoksujen aika. Viime vuoden toukokuussa samaisissa kisoissa tiukan rypistyksen jälkeen 8. sija oli todellinen yllätys, lähtöviivalla kun noissa kisoissa on yleensä n. 80 juoksijaa. Tänä vuonna sitä sijaa tietysti lähdettiin ainakin puolustamaan tai parhaassa tapauksessa parantamaan. Sijoitus oli lopulta sama 8., mutta ajallisesti päästiin taas hiukan lähemmäs kärkeä.

Viimeinkin ollaan päästy ratakauden alkuun toukokuun loppupuolelle. Näitä ratakisoja vartenhan harjoittelu on suunniteltu, päästäkää juoksija irti!! Kesäkuun kohokohtina Youth Athletic Games Espoon Leppävaarassa sekä kestävyysjuoksukarnevaalit Jämsässä. Ihan pienet kisat eivät olleetkaan kyseessä, esim. YAG:ssa 1670 urheilijaa… kuka sanoi, että yleisurheilu olisi jäänyt joukkuelajien varjoon? Ei todellakaan ole, tervetuloa katsomaan. Kestävyysjuoksukarnevaalien erikoisuus on se, että kisatilanteessa kaikki ikärajoitteet poistetaan eli saman tasoiset juoksijat kilpailevat samassa erässä, olkoon sitten kyseessä 15 v. tai 35 v. juoksija. Erittäin hyvä ja kannustava systeemi! Näissä kisoissa tehdään usein kauden parhaita tuloksia. Ja Suomen aikuiset huiput ovat usein myöskin paikalla. Hyvät tulokset 3000 m ja 1500 m kisoista tulivatkin, mutta ei vielä.. ei vielä… Heinäkuun alussa olikin sitten ihan huippuviikko, ennätykset uusiksi viikon sisään kolmella eri matkalla! Huh, huh… ollaanko liian aikaisessa… SM-kisoihin kuukausi aikaa? Nyt tarvitaan valmentajan näkemystä, kokemusta ja taitoa.

Nyt kun SM-kisat ovat juuri päättyneet, voi sanoa, että näkemystä, kokemusta ja taitoa on… yli 20 vuoden valmennuskokemus näkyy! Toki näkyy myöskin juoksijan oma motivaatio ja nöyrä työnteko. Oma ennätys parani 3000 m kisassa reilusti ja sijoitus myöskin paras koskaan SM-kisoissa saavutettu, eli 4. Voidaan olla siis tyytyväisiä, hetken aikaa. Mutta työ jatkuu, ja kisojakin vielä tulossa elokuussa sekä mahdollisesti SM-viestit syyskuun alussa.

Yleisurheilijan, tässä tapauksessa juoksijan, kausi on pitkä. Kisoja löytyisi jokaiselle kuukaudelle vuodesta, mutta välillä täytyy myös treenata sekä ladata niitä akkuja! Onhan se aikamoinen systeemi, mikä pitää hallita, että kehitys jatkuu toivotulla tavalla. Ei se kai ihan joka tyypiltä onnistu! Ja unelmia, niitähän riittää… ehkäpä niitä ehtii miettimään paremmin ylimenokauden aikana.

Urheilija:

• Niko Putkinen 17 v.
  
• Karhulan Katajaiset
  
• harjoitusvuosia 3 v.
  

Valmentaja:

• Eero Partanen

Kiitos Stevecolle Nikon tukemisesta!

Teksti: Kirsi Putkinen

Kuvat: juoksukuva Riku Lehtinen, ryhmäkuva Kirsi Putkinen

Juttu Nikosta on julkaistu Stevecon henkilöstölehdessä 2 / 2018