Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Matkustajalaivoja

Kuvan alukset eivät liity tapaukseen.

Kotkaan, perinteiseen satamakaupunkiin, tulee kesäisin yhä enemmän matkustajalaivoja, risteilijöitä oikein. Siellä on ulkomaalaisia eläkeläisiä, jotka ovat jo nähneet kaiken niin sanotussa risteilygenressä. Niinpä eksotiikkaa pitäisi hakea entisajan kauppamerenkulun maapalveluista.


Nythän risteilijöitä rangaistaan haitarinsoitolla, eiköhän mene joku sambaryhmäkin kaijalle, koska joku luulee, että samba on niin suomalaista. Anteeksi vaan kaikki harrastajat, Rio ja Ristinkallio ovat aika kaukana toisistaan.


Mitä jos risteilijöitä ei laskettaisi ensin maihin ollenkaan. Jätetään muutamaksi tunniksi redille, jonne soutavat kahvinmyyjät ja viinankyselijät. Ole vaan vaikka kuinka miljonääri, niin nyt et pääse maihin kuin kelapaatilla, muita vesikulkuneuvoja ei ole vapaana.


Ja kun pääsee maihin ja tahtoo kaupungille, niin resiinan kyytiin ja punalakkinen junamies kahvoihin. Mennään rautatieaseman luokse, josta voi ottaa pirssin. Tai hypätä valkoisessa lomapuvussa vanhan kuorkin lavalle, joka on muka juuri tullut hiilenajosta.


Kun laiva viimein tulee laituriin, niin ei sieltä ja sinne niin vain mennä. Vanha ja kurttuinen ja kiukkuinen vahtiäijä on laakongin päässä ja katsoo paperit tarkkaan. Jos on ladyillä vähänkin rintavakoa tai säärtä paljastavaa asua, niin huoltopoliisin Volga ajaa viereen ja kysellään aika tarkasti.


Kun on todettu kunnolliseksi, niin saa mennä satamakuppilaan juomaan pilsneriä ja syömään päivän lounaslistalta, joka noudattelee 60-luvun muotisapuskoja. Hyvällä onnella turisti osuu paikalle rokkapäivänä. Oikein jos hienostellaan listan yläpäästä, niin wieninleike, sitruunalla ja anjovissiivulla ja voihin tehdyllä muussilla. Ei ole salaattipöytää, punaisen tölkin maitoa on ja pöydissä saa polttaa.


Kun on syöty, niin voi osallistua pieneen sököpeliin, suurempaa jos haluaa, niin täytyy mennä kuurin kätköihin, oikeat korttiringit ovat siellä.


Moni nykyeläkeläinen on ympärivuotinen salilla kävijä, laivallakin on rautaa nosteltu. Jos on voiman tuntoa, niin saa käydä massapaalien kimppuun.


Pitää osata käyttää suhteita, että saa täyden eksotiikka-annoksen. Käydäänpä vielä, opastetusti ja eri maksusta, kinuamassa sipsanterin kuormasta paikallisia elintarvikkeita. Vehkalahlen perunii suveniiriksi.

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa.