Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Hamina-Kotkan mursu

Istuimme, ahtaajan poika ja autoilijan poika, pikkuäijinä Salmenvirran uimalaitoksella ja tuijotimme vastarannalle. Siinä oli tukkiautojen kippauspaikka, ne kilisevät raudat iskettiin irti, autot ajettiin kallelleen ja lasti mereen. Aallot tulivat vastarannalle. Asiamme oli kuitenkin listata autoja. Nyt tuli Sisu, Vanaja, Volvo, Scania-Vabis. Oli MAN, oli Magirus Deutz, liittoutuneiden ylijäämävarastosta hankittu Kempsu, puhumattakaan Ford Traderista. Ymmärsimme jo silloin että Gaz oli niihin hommiin liian heppoinen.

Jos joku olisi sanonut, että sille rannalle nousee mursu, meitä pidemmin hampain, niin itkun kanssa olisi juostu kotiin: - Äiti, mursu tulee tukkirantaan! Äidit olisivat oikaisseet, että se on Mersu, mitä itkemistä siinä on. No, aikuisena on niidenkin kanssa miltei itku päässyt.

Nyt harmittaa, että erikoinen, mytomaani (patologinen valehtelija) ahtaaja ei enää ole keskuudessamme. Hän osasi eläinten kieltä, koska oli naisystävänsä kissan kanssa harjoitellut. Kun hän oli Kanasen mäessä törmännyt polkupyörällä hirveen, niin isänsä ei seuraavana aamuna päässyt pihan perälle, koska hirvet olivat pihassa. Miehemme meni kysymään, että mitäs nyt. Hirvet vaativat korvauksia eilisestä kolarista. Ahtaajan päättäväisyydelle korvausvaade torjuttiin, mitään ei makseta, hajaantukaa!

Sama mies olisi voinut puhuttaa mursun. Ei tarvitsisi arvailla yllättävän Haminan käynnin syytä eikä matkareittiä.

Kauas elinympäristöstään eksyneen eläinraukan ympärille rakennettiin kohua. Ei sellaista viestintä, ettei mursu olisi ollut pääjuttuja. Uutinen toki, mutta rauhoittukaa nyt.

Kun Haminan omima mursu meni Kotkaan, niin johan älypäät riitelivät siitäkin. Kotkalaiset omivat! Jos ei ahtaajan pojalla muuta missiota ole, niin tämä on. Lopetetaan jo nurkkakuntaisuus (paitsi kymiläis- ja kolsilalaisvitseillä) ja ymmärretään, että olemme samaa talousaluetta, nimenomaan Hamina-Kotkaa. Sata vuotta on käyty ristiin töissä naapurikaupungeissa. Vehkalahren mies polkee kuin Hallaan töihin, sanotaan vieläkin.

Lapsellistakin on, muka matkailun vetonaula. Kuinka moni matkustaa Haminaan nähdäkseen paikan, jossa mursu on maannut? Matkamuistoksi Salmenvirran vettä pakkiin, voi hyvänen aika! Ikävä tapaus hyödynnettäväksi.

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa.