Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Vanha maakrapu muistelee

Pyydettiin kirjoittajaksi mukaan joskus ehkä tehtävään kirjaan, johon tulisi juttuja erään seudun juoppojen toljailuista. Kieltäydyin, koska niiden kanssa on sama kuin armeija- ja merimiesjuttujen kanssa. Ketä oikeasti kiinnostaa?

On ihmistyyppi, joka ottaa kiinni toisten puheista ja laittaa paremmaksi. Laskimme kerran että yhdelle kapiaiselle on viiden vuoden korpivaruskuntakomennuksella tapahtunut enemmän kuin oikeasti tapahtuisi kolmessakymmenessä vuodessa. Ainoa joka jutuille naureskeli oli kertoja itse.

Entäs merimiesjutut? Jos on seilannut kesälomalla messikallena, niin mitä sille poikanöösille on ehtinyt tapahtua. Mutta omakohtaisina kerrotaan kaikki mitä on pestin aikana kuultu, valehdeltuna nekin, vanhemmille skönäreille tapahtuneen. Kuumia tyttöjä on ollut, mutta ihan en lähtisi ruusun nimeä kroppaani tatuoimaan. Tyttö on ollut koko maailman kauppalaivaston kanssa, nimi on levinnyt moniin maihin, jos ei ole levinnyt muutakin.

Toki merimieselämä on omanlaistansa. Mitä tällaisella maakravulla on muisteltavaa? Kun toinen on vienyt hirveässä myrskyssä sellua Bonikseen, niin meikäläiset tihkusateessa sokerijuurikkaita sokeritehtaalle, laiskalla hevosella.

Kun merimies on joutunut hirveään kapakkatappeluun Stettinissä, niin maakrapua on kirkonkylän ainoan kahvilan peliautomaattijonossa tönäisty. Ei menetä vuoroaan, jos käy vessassa!

Siinä missä merimies on merimiesenglannilla pärjännyt kaikissa maailman kolkissa, niin maakravun kielillä puhuminen on jäänyt ruottalaiselle Cinderellalla sanottu Tack so möyken! Kun ojensi sen lattialle pudonneen haarukan siinä seisovan pöydän paistisiivujonossa, kiinalaisten puristuksessa.

Merimies on tuonut matkoiltaan sombreron ja kastanjetit ja kilpikonnan ja täytetyn silmälasikäärmeen. Maakrapu on ostanut kuoron Lapinmatkalla napapiiriltä neljän tuulen hatun, jonka pitämisestä on joku hesalaistyttö alkanut torilla sättimään kulttuurillisesta omimisesta.

Ei ole kilpikonnaa eikä täytettyä käärmettä, mutta tulihan lepikosta punkki ja kirppikseltä jotain vanhan koulun esineistöä realisoitaessa kulahtanut täytetty harakka, jonka kotiin viemisestä muija huusi tunnin. Synttärilahjaksi oli aiottu, mutta riitaa haastettiin, pidätkö minua harakkana!

***

Kuvassa m/s Finnmaid Haminassa Hiirenkarin laiturissa 1975. Kuva ei varsinaisesti liity tarinaan, mutta saa pelkällä olemassaolollaan vanhat seilorit muistelemaan seikailujaan maakrapujen iloksi tai harmiksi.

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa.