Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Sataman äänimaailma

Suomessakin liikkuu paljon salaäänitteitä, niin sanottuja boogleggejä. Minäkin sain hiljattain kuultavakseni sellaisen, Hurriganes Kuopiossa vuonna 1982. Ei siitä enempää.

Mitä jos sataman ääniä olisi järjestelmällisesti (sala)äänitetty. Mikrofoni satamakuppilan pöydän alle ja ruokatuntipuheet kelanauhalle. 50-luvun jutut eroaisivat jonkin verran nykypäivän jutuista, mutta saanen arvata, että pääaiheet olisivat samat. Ensin mopot, sittemmin autot, naiset tietenkin ja jalkapallo. Aika rempseää huulenheittoa, ahtaajahuumoria. Voi olla, että pomojakin olisi arvotettu.

Liikenteen äänet ovat muuttuneet eniten. Kun kaikki kävivät töissä polkupyörillä tai Vilkkaan bussilla, niin eipä siinä suuria pörinöitä. Joku saattoi kilistää pirikelloa. Sitten mopot joka ukolle, joillekin jo Mosset ja Wartburgit, jollain hurjalla jo länsiauto. Nyt on premium-luokan vaunut miltei joka ukolla ja jos on kaksipyöräisiä, niin vihaisesti kiljaisevia Japanin kyykkypyöriä tai parta-ahtaajien Harrikat. Sataman bussia odottaessa voi tulla ikävä.

Höyryjuna ei enää suhahtele, mutta kiskojen kalke kuuluu, yhdistettävien vaunujen rämähdykset, järjestelyjunan pillin vihellykset.

Tarkkakorvainen voi kuulla radiopuhelimen särähdyksen, siihen puhutaan rauhallisesti. Enää ei tarvitse huutaa kaijalta ylös nosturiin.

Laivoissa olisi ennen puhuttu paljon suomea ja ruotsia, aika paljon saksaa ja puolaa, kreikkaa ja tietenkin englantia. Ei ihan ehkä yliopistoenglantia, vaan maailman yleisintä kieltä, bad english.

Nyt laivamiesten kieli voi olla erilaisia aasialaisia murteita, Filippiinien savoa, ehkä vähän swahiliakin. Se vaikuttaa tuoksumaailmaankin, ei niinkään paistuvan lihan tuoksua, vaan erikoisia mausteita, kasvisruokia. Niitä samoja joita ahtaaja syö lomallaan Thaikkulassa.

Rekkamiehet puhuivat ennen savoa, nykyisin venäjää, eestiä ja kaikkia muitakin entisen Neuvostoliiton alueen kieliä. Rekkojen kilvet ovat paljolti pidentyneet.

Rakkauden valheellisia valoja ei enää vannota millään kielellä. Laivatytöille ei ole aikaa, eikä satamaan niin vain mennä. Viimeistään 911 laittoi sataman kiinni, ei kuulu ennen niin tavanomainen ääni, taksien ovien läiske ja hutsujen kikatus. Jos merimies ehtii laivasta, niin ehkä lenkkitossun läiske.

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa.