Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Arki on elämän parasta aikaa

Viikkopäiväkirja: Sania Mäntynen, huolitsija, Steveco Logistics

Maanantai

Ensimmäinen maanantai loman jälkeen.

Syyslomaviikko meni maailman rikkaimpiin kaupunkeihin lukeutuvan Abu Dhadin upeutta ihmetellen. Tuli nähtyä kaikkea maailman kalleimmasta maailman nopeimpaan, suurimpaan ja korkeimpaan.

Viikonloppuna ehdin jo olla tilastoimassa Kouvojen A-poikien peliä, sain pihan haravoitua ja tehtyä rästissä olleet kotityöt. Lomat ja vapaat ovat ihania ja odotettuja, mutta arki on elämän parasta aikaa eli tervetuloa arki!

Heräsin ajoissa, ilman herätystä, ja olin töissä jo heti seitsemän jälkeen. Herätyskello soi minulla vain tiistaisin ja perjantaisin, jolloin käyn treenaamassa ennen töihin menoa, muina aamuina käytän liukuvan työajan sallimaa mahdollisuutta nukkua vähän pidempään.

Avaan sähköpostin, silmäilen sen läpi, samalla hahmottaen kuvaa tulevan päivän kulusta ja arvioiden asioiden kiireellisyysjärjestystä.

Tulliterminaalissa Hietasessa käsitellään päivittäin asiakkaani tavaraa ja päivän ensimmäinen puhelu meneekin sinne työnjohtaja Markku Paunoselle. #atripdownmemorylane Aloittaessani Stevecolla 1995 Tulliterminaali sijaitsi Hietasessa H1:ssä. Silloin terminaalin läpi Venäjälle kulki toinen toistaan upeampia hlöautoja sekä veneitä, joita minulla oli ilo luovuttaa eteenpäin. Tuolloin tulliterminaalia pyörittivät Aleksi, Ilpo sekä Erkki, joista jokaista muistan erityisellä lämmöllä. Yhdessä ihasteltiin ja hyvästeltiin autot, seurusteltiin, Ilpo opetti tanssimaan ja ajoinpa kerran trukkiakin. Olinkin aikanaan hieman skeptinen voiko Kantasatamasta tullut uusi TJ yltää edeltäjiensä korkealle palvelu- ja ystävällisyystasolle. Epäilyni osoittautui täysin turhaksi, ja tänä päivänä olen hyvin iloinen saadessani tehdä töitä Tulliterminaalin upean ja ammattitaitoisen tiimin kanssa. Mookelle terkkuja, kiitos kun olet!

Päivä kuluu nopeasti, yhteydenpitoa asiakkaiden kanssa, heidän pyyntöjen ja toiveiden toteuttamista, kuitenkin tehden hyvää tulosta kotiinpäin. Yhteydenpito asiakkaisiin tapahtuu englanninkielellä ja sähköpostilla, jolloin äänestä kuuluva iloinen asenne ja sävy ei välity asiakkaalle, vaan kirjoittamisen taito korostuu. Saatan lähettää ja vastaanottaa jopa 100 viestiä päivän aikana, ja yksikin väärä sana tai lause voi saada asiakkaan ymmärtämään koko viestin sisällön täysin väärin, eli keep it short and simple, ja yritä saada hymy ja ystävällisyys sisään lyhyeenkin viestiin.

Lähden kotiin puoli kuusi, loma ja flunssa on harventanut rivejä osastollamme, joten tänään oli minun vuoro joustaa töihin päin. Ehdin kuitenkin vielä illan spinningiin ja CXW-tunnille sekä hetkeksi Ruonalan hallille katsomaan tyttäreni, Salman 13v. yleisurheiluharjoituksia. Silmä lepää, kun saa katsoa innokkaita, taitavia nuoria liikkumassa. Molemmat lapseni ovat löytäneet urheilusta intohimonsa, jonka toivon kantavan kipinää liikkumiseen läpi elämän.

Tiistai

Herätys 05:55. Banaani ja porejuoma, illalla valmiiksi pakattu kassi auton takapaksiin ja kohti Huumaa. Jos meinaan väsyä, niin lisää vauhtia ja tee kovemmin! on tämän aamun motto. Samaan aikaan tunnilla on laskutuksesta Inger ja Mari, ilahdun kun näen heidät.

Töissä klo 8:10. Kuppi teetä ja joka aamuinen puuro, jonka syön samalla kun käyn läpi sähköpostia. Aamupäivällä aherran uuden keikan parissa, kiviä laivataan Kuopiosta eteenpäin.

Yhteydenpidon ja kuljetusten koordinoinnin lisäksi teemme kuljetusasiakirjat ja hoidamme tullimuodollisuudet. Eikä toimintamme suinkaan rajoitu Kotkan kautta kulkevaan tavaraan, vaan esim. kuljetuksia Intiasta Kokkolaan. Myös Helsingin Vuosaaren huolinta on syksyn aikana siirtynyt hoidettavaksi osastollemme.

Lounaalla käyn poikani, Joelin 16v. kanssa Kotkan klubilla. Ruoka toimii nuoreen mieheen valuutan lailla, ja saan ’ostettua’ hänet lounasseuraksi ja kyseltyä kuulumiset kiireettä.

Joel pelaa Kouvoissa koripalloa, mutta loukkaantumisen takia ei ole päässyt aloittamaan kautta vielä. Minulla onkin jo kova ikävä treenikuskauksia Kouvolaan, pidän kalliissa arvossa hetkiä, kun ollaan kaksin autossa tunti suuntaansa ja jutellaan. Ja tietysti olisi mukava jo nähdä lahjakas ja taitava pelaaja kentällä tositoimissa. Kurkkaa Joelin (#8) peliä!

Kuukausi lähenee loppuaan, joten ostolaskut sekä asiakkaiden laskutus menevän kuun osalta on saatava valmiiksi. Käyn läpi saldoja, ja kyselen avoinna olevien laskujen perään. Iltapäivä töissä meneekin näissä merkeissä. Olen siis myös laskuttaja, kirjanpitäjä sekä perintäkarhu. Tulkkinakin pääsen toimimaan, kun kuljettajalla on Hietasessa ongelma, mikä vaatii venäjän kieltä selvitäkseen.

Kotiin lähden n. klo17. Pääsen usein suoraan valmiiseen pöytään, piristää kivasti, kun kotiin tullessa vastaan tulee herkullinen ruuan tuoksu. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siitä jaksaakin tarttua itse muihin kotitöihin.

Keskiviikko

Tänään aloitan järjestelemällä konttikuljetuksia Mussalosta Moskovaan. Käsieni kautta matkaansa jatkaa mm. leivontatarvikkeita, lääkkeitä, traktorin osia, kaapeleita sekä pvc- muovia. Ennen puolta päivää meillä on asiakkaan kanssa kuukausittainen WebEx-palaveri, käymme läpi esille tulleita kysymyksiä sekä kauttamme kulkeneet määrät ja ’onnistumisasteemme’. Se on yleensä 100%.

Lounaaksi minulla on eilisillan tähteitä, ja lounasseurana kirjanpidon ja laskutuksen mukavia tyttöjä. Käyn myös pikaisesti kaupungilla katsomassa Hyväntuulen tarjoukset ja ostamassa uudet sukkahousut viikonlopun menoa varten. Tiedossa perjantai-ilta Oopperassa etkoineen ja jatkoineen.

Iltapäivällä koneeni temppuilee ja pyydän apua tietohallinnon Karrilta. Omien ohjelmiemme lisäksi käytän päivittäin myös asiakkaan ohjelmaa. Kun siellä ilmenee ongelma, Karri on hetkessä paikalla. Ei ole kiva, kun tekniikka pettää, mutta on todella hyvä asia, kun yhteistyö ja avunanto talon sisällä toimii. Uskon sen näkyvän erittäin positiivisena asiana myös ulospäin.

Lähden ajoissa kotiin. Käyn combat- sekä kahvakuulatunnilla ja haen Salman uintiharjoituksista. Hänellä on viikonloppuna ikäkausimestaruuskarsinnat, jossa tavoitellaan finaalipaikkoja. Kotona katsomme yhdessä viikonlopun kisavaatteet ja tavarat valmiiksi. Salman uintia voit kurkata 50 minuutin kohdalta YouTubesta.

Torstai

Tänään aamu alkaa Carean kautta. Vien pojan verikokeisiin, labra onkin tullut tutuksi hänen sairastuttua keväällä vakavasti. Lapsen sairastuminen vei jalat alta ja alkushokki oli kova. Minulle oli tärkeä pitää kiinni rutiineista ja muistaa ajatella, että elämässä olisi muutakin kuin tämä kriisi. Siinä hetkessä sain esimieheltäni ja lähimmiltä työkavereiltani kultaakin kalliimpaa tukea ja turvaa, joka auttoi pahimman yli ja eteenpäin. Sanat eivät riitä kiittämään siitä. Olette ihania kaikki! Nyt verihiutaleiden toimintaa on seurattu reilu puolivuotta, arvot ovat pysyneet hyvänä ja poika kunnossa.

Töissä odottaakin jo useampi valmis lastaus ja purku, joita ryhdyn käsittelemään. Usein keskeneräisiä selvittelyjä, kyselyjä, laskutusta jne. joutuu siirtämään käsitelläkseen sillä hetkellä lähtevän tavaran ensin, eli tavaran sujuva liikkuminen on numero yksi.

Lounaan haen assistentti Katjan kanssa Subwaystä. Katja, tuttavallisemmin Hitsis, on hyvä ystäväni. Hänen kanssaan minun on helppo jakaa niin lounas kuin syvemmätkin ajatukset.

Iltapäivällä ehdin vielä tarkistamaan, että aiemmin tulliselvittämäni lastit ovat annetussa määräajassa poistuneet EU:sta. Jos näin ei ole, laitan kuljetusliikkeelle tai asiakkaalle asiasta kiireellisen selvityspyynnön.

Putsaan työpöydän mahdollisimman tyhjäksi, koska tiedän huomenna lähteväni ajoissa viikonlopun viettoon.

Töiden jälkeen käyn spinningissä. Kotona sauna ja iltapala, samalla kertaamme yhdessä viikonlopun aikataulua aina ruokailuja myöten. Meillä jokainen viikonloppu on kisa- tai peliviikonloppu. Silloin on tärkeä miettiä etukäteen mitä ja missä kohtaa voi ja pitää syödä jaksaakseen. Vatsa ei saa olla liian täynnä, mutta energiaa pitää olla. Tässä kokemus on tehnyt mestarin, ja olen mielestäni hyvä huoltaja.

Perjantai

Saavun aamutreenin jälkeen töihin iso matkalaukku mukana. Näyttää kuin olisin asettumassa taloksi Kipparinkulmaan.

Perjantaiaamu töissä alkaa lähes identtisesti maanantain kanssa. Siksi joskus unohtaa päivän milloin mitäkin tapahtui ja aika tuntuu kuluvan siivillä. Tänään laitetaan eteenpäin harjaterästä Hietasesta ja teräskeloja Vuosaaresta.

Asiakkaat ovat vuosien varrella maailman myllerrysten mukaan vaihtuneet, mutta yhden olen onnistunut pitämään ihan sieltä 90-luvulta asti. Tästä suorituksesta kehaisen ja taputan itseäni selkään joka kerta kun ko. asiakkaalta tulee uusi toimeksianto. Tänään on sellainen päivä, hyvä minä!

Kahdelta mieheni hakee minut töistä. Jään kyydistä Mellunmäessä metrolle, toivotan tyttärelle supertsempit illan uintiin, joka on 800vu, ja jatkan omaa matkaani metrolla keskustaan oopperan etkoille. Aamulla palaan samaa reittiä mukaan kisakatsomoon. Viikonloppu on todellinen suksee: joko ennätys tai finaalipaikka joka uinnista. Ja meille vanhemmille mukava viikonloppulomanen. Poika jäi yksin kotiin viikonlopuksi ja kotiinpaluumme onkin jo toinen tarina #teinit.

* * *

Viikkopäiväkirja on julkaistu Stevecon joulukuussa 2018 ilmestyneessä henkilöstölehdessä

Tietoa kirjoittajasta

Sania Mäntynen

Sania on huolitsija Steveco Logisticsin Kotkan toimipisteessä.