Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Puhelinvaihteesta palkkiksen kautta ressuun

Hanna Metsola tuli Stevecon puhelinvaihteeseen töihin 11. kesäkuuta 2001. Kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana hän on tullut tutuksi laajalle joukolle stevecolaisia eri tehtävissään, mutta niistä myöhemmin.

Aika ennen Stevecoa

- Työelämään tutustuminen alkoi kitkemällä rikkaruohoja puutarhalla, mansikkamaalla sekä joululomalla kukkakaupan lähettinä.

- Neljänä jouluna lajittelin joulukortteja Sutelan lajittelukeskuksessa, minkä seurauksena sain yo-keväänä kesätyön postivirkailijana Otsolan postissa.

- Virkailijan työt eivät sillä erää jatkuneet ja pääsin karhulalaiseen Alajuoksu-lehteen myymään mainoksia. Jutustelu asiakkaiden kanssa onnistui, mutta mainostilan myynti ei ollut ominta itseäni, Hanna nauraa.

- Lehtihomma kesti vain muutaman kuukauden, sillä pääsin takaisin Postiin loppusyksystä ja minut vakinaistettiin marraskuussa 1985. Siitä alkoi kiertely eri postikonttoreissa. Työn ohella osallistui Postin järjestämään koulutukseen.

- Karhulan postissa tein kaikkea mahdollista lainatarjouksista ja tavanomaisista pankki- ja postipalveluista pakettien numerointiin ja kirjeiden frankeeraamiseen. Kotkan postissa olin ainoastaan postipalveluiden puolella ja sen lisäksi olin Onni-vakuutusvastaava. Onni oli Suomen Postin ja kansainvälisen GE Vakuutuksen tuote.

2000-luvun taitteessa posti- ja pankkipalveluiden tiet erkanivat ja se tiesi töiden vähenemistä. Hannan kohdalla se tarkoitti joko pieniä tuntimääriä Postissa tai työnhakua. Hän osallistui työvoimatoimiston työnhakukurssille sekä tietokonekurssille, joka jäi kesken, kun Hannasta tuli stevecolainen.

- Kun Stevecolta soitettiin ja tarjottiin työtä puhelinvaihteessa, luulin sitä ensin pilapuheluksi.

Paljon opeteltavaa

Uusi työ Stevecolla erosi aika lailla edellisistä. Monta kertaa olo oli kuin kysymysmerkillä, kun piti keksiä, mihin ja kenelle puhelut yhdistetään, ellei soittaja suoraan osannut kertoa, kenen kanssa halusi puhua.

- Alkuun hirvittivät englanninkieliset puhelutkin, kun satama-alan sanasto oli ihan vierasta. Ruotsinkielisiä puheluita tuli vähän ja ne sai onneksi ohjata suoraan Mailalle.

- Langoille ei ole kukaan jäänyt roikkumaan ja kaikkiin kysymyksin löytyi vastaukset. Renska oli siinä isona apuna!

- Esimieheni Pentti Vilkki ja myöhemmin Pekka Tieaho ajeluttivat Hietasessa ja Mussalossa tapaamassa ihmisiä ja tutustumassa paikkoihin.

Alkuun Hannan työpari puhelinvaihteessa oli Heli Tiainen. Siihen aikaan kännyköitä oli vielä harvalla ja molempien puhelimet soivat välillä ruuhkaksi asti. Helin siirryttyä huolintaosastolle Sirpa Eerikäisestä tuli Hannan työpari.

- Kahvitusten järjestäminen kuului noina aikoina puhelinvaihteen hoitajille ja kyllä niitä olikin. Kahvileipää juoksimme hakemaan sekä Ankkurista että poliisilaitoksen Amicasta.

Muiden töiden ohella Hanna tuurasi välillä myös hankintaosastolla hoitelemassa tilauksia.

Jalka palkkiksen oven väliin

Kahvituksissa siirryttiin sisäisten palaverien osalta pullattomaan aikakauteen ja kokousten koollekutsujat hoitivat pääsääntöisesti joko itse tai assistenttien avulla kahvitusrutiinit. Se leikkasi puhelinvaihteen työmäärää samoin kuin puheluiden siirtyminen enenevässä määrin suoraan kännyköihin. Tässä vaiheessa Hannalle tarjoutui mahdollisuus täydentää työmääräänsä ja olla samalla palkkaosastolle avuksi. Vähin erin hän siirtyi palkkikseen ensin tuurailemaan ja lopulta pysyvästi.

- Aloitin tilapäisten palkoista ja samalla tuurasin puhelinvaihteessa tauot ja välillä vapaitakin. Minulla olivat hoidossa myös henkilökortit.

Seuraavaksi tie vei Ressuun

Loppuvuonna 2019 Hannalla olivat edessä taas uudet haasteet ja siirtyminen resurssikeskuksen vahvuuteen.

- Ihan ensi alkuun olin tutustumassa Mussalon ja Hietasen toimintoihin. Kiersin päiväkaupalla työnjohtajien perässä opettelemassa termejä ja työtehtäviä. Samaan aikaan resurssikeskus muutti Ankkurista pääkonttoriin, jossa minullakin on työpiste.

- En tee jakoja, enkä muita ressun aamuhommia. Työni on siirtää sähköiseen muotoon rannassa tehdyn työn palkanlaskentaa ja laskutusta varten ja sen lisäksi teen tilastointia. Vuosaaren ja Kotkan välillä on erilaisuuksia ja se tarkoittaa tuplasti muistettavaa. Erilaiset termit sekoittavat ajatuksia ja siksikin oli hyvä käydä taas muutaman päivän ajan Hietasessa muistuttelemassa mieleen asioita.

Korona-aika on mullistanut niin Hannan kuin monien muidenkin stevecolaisten työntekoa ja se sekoitti uusien töiden opettelun heti alkuunsa. Etätöihin ressulaiset eivät ole lähteneet, mutta hajautukseen kyllä eli osa porukasta on Ankkurissa ja osa pääkonttorissa. Ensimmäinen hajautusjakso oli viime vuonna maaliskuusta syyskuuhun ja lokakuussa se alkoi uudelleen.

Kun toinen hajautusjakso alkoi, Hannan työ muuttui kaksivuorotyöksi. Ressun rutiineja korona on muutoin muuttanut vain sen verran, että kaikki asiointi hoidetaan joko puhelimitse, sähköpostilla tai ulko-oven postilaatikon kautta.

Aivan maaliskuun lopulla koronan leviämiseen varauduttiin laajennetuilla hajautuksilla ja Hanna palasi päivätyörytmiin.

Uusi työaikamuoto muutti rutiinit

Osaltaan kaksivuorotyö, mutta myös korona muuttivat Hannan vapaa-ajanviettoa. Ennen aktiivinen kävelijä ja ryhmäliikuntatunneilla kävijä elää nyt osin toisenlaista arkea.

- Aamuvuoroviikoilla olin aika väsynyt töiden jälkeen ja sohva kutsui herkästi koko loppupäiväksi. Iltaviikoilla taas nukin pitkään, keittelin kaikessa rauhassa kahvia ja katselin telkkaria.

- Vielä syksyllä kävin ennen töihin menoa kävelyllä, mutta varmaan ja toivottavasti se tapa palaa, kunhan kevät etenee. Nyt totuttelen taas uuteen päivärytmiin, mutta jos vain saan kaverin, lähden ulkoilemaan. Olen tosi huono lähtemään yksin liikkeelle.

Teatteria ja kilpatanssia

Nuorena Hannan tärkeä harrastus oli teatteri. Hän haki 13-vuotiaana nuorisoteatteriin ja ensimmäinen varsinainen esitys, jossa hän oli mukana, oli Jesus Christ Superstar vuonna 1981.

- Seuraavana ohjelmistossa olisi ollut Hair, mutta en päässyt siihen mukaan, koska isä kielsi! Siirryin harrastamaan kilpatanssia Kotkan Hyrriin ja etenimme parini kanssa pisteeseen, jossa olisi alkanut kilpaileminen. Parini lähti armeijaan ja lopetimme tanssit siihen ja minä palasin teatterille. Päivät olin töissä ja illat teatterilla.

- Olin mukana Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseessa ja West Side Storyssa, jonka ensiesitys oli Meripäivillä Kantasataman varastossa.

- Esitykset, joista sain oikein palkkaakin, olivat Sirkusprinsessa ja Maratontanssit vuonna 1986.

Hannan aikuiset lapset asuvat ja elävät jo omillaan, Jenna Porvoossa ja Tommi Kotkassa.

Kuva: Markku Matilainen

Hannan haastattelu on julkaistu toukokuussa 2021 ilmestyneessä Steveco-konsernin henkilöstölehdessä

Tietoa kirjoittajasta

Elina Harjama

Elina Harjama on Steveco Oy:n tiedottaja.