Ajankohtaista

- Olin ehkä kymmenvuotias, kun olimme bussimatkalla Etelä-Ruotsissa ja pysähdyimme kahvitauolle huoltoasemalle. Siihen tuli sen ajan rakennettuja jenkkiautoja ja se oli hienointa mitä olin ikinä nähnyt. Sitä ennen olin jo tuunannut Matchboxin pikkuautoja isän hyllystä löytyneillä maalinjämillä.

Jukka Muurin jenkkiautoharrastuksen juuret ulottuvat siis pitkälle. Nyt harrastus on jalostunut niin pitkälle, että myös perheen kaksi poikaa touhuavat mopojen ja autojen parissa isän kanssa omalla hallilla Haminassa ja lisäksi Jukka auttaa alan harrastajia tuomaan autoja USAsta.

- Autoja tulee konteissa neljästä satamasta sekä Mussaloon että Vuosaareen. Minulla on aika hyviä kontakteja eli autan löytämään ja rahtaamaan autoja Suomeen. Pystyn auttamaan myös varaosien järkkäämisessä, mutta sen jälkeen harrastajalle on yleensä kunnia-asia, että auto laitetaan itse. Joillekin se on tärkeää, että auto tulee Jenkeistä eikä ole kenenkään vanha.

Matchbox-autoista Jukan kiinnostus teknisiin vempeleisiin eteni hajonneitten koneiden ja laitteiden purkamiseen ja tutkimiseen, mitä niistä löytyy ja sitä kautta polkupyörien rakentelemiseen.

- Käytiin kaverin kanssa kaatopaikalla tonkimassa polkupyörän raadot kotiin, purettiin ne ja kasattiin erilaisia virityksiä.

- Mopot tulivat seuraavassa vaiheessa, mutta niitä ei ehtinyt muokkaamaan, niillä vain ajettiin.

- 17-vuotiaana ostin vanhan Fiat 850:n 400 markalla. Maalaamisen ja koneremontin jälkeen se oli ajokunnossa, kun sain ajokortin 1985.

Ensimmäiset ajokorttivuodet Jukka sanoo ajaneensa ”kinnereillä”, kunnes talvella 1988 hän osti ensimmäisen jenkkiauton, jos ei Matchboxin 60-luvun Pontiacia lasketa.

Ensimmäinen jenkki löytyi lumihangesta

- Musta Teksasista tuotu Chevy El Camino löytyi Kehä III:n varrelta hallin takapihalta lumihangesta. Ruosteeton, toimiva, mutta ruma kottero, josta muutaman seuraavan vuoden aikana tuli uuden maalin ja terhakamman koneen myötä ihan asiallinen laitos.

- 1991 alkuvuodesta lähdimme kaverin kanssa katsomaan, miltä suuressa maailmassa näyttää ja teimme kolmen viikon harraste- ja romustelumatkan Los Angelesiin. Maalaispojat olivat aika ihmeissään, mutta paljon tuli nähtyä ja muutama uusi tuttavuuskin hankittua. Matkamuistoksi tarttui 1965 Pontiac GTO, joka tuli myöhemmin keväällä konttikyydillä Suomeen.

- Seuraavina vuosina vanha ja kulunut Pontiac koki pientä ehostusta isomman koneen, alustaremontin ja uuden maalin myötä, kunnes sekin meni myyntiin, kuten aika moni auto tuon jälkeenkin. Tuosta matkasta sain alkusysäyksen sekä jenkkimatkailuun että autojen tuontiin.

- Noista kaikista ostetuista ja myydyistä autoista huolimatta yksi on pysynyt tallissa. Talvella 1992 kaverini ylipuhui vaihtamaan El Caminon Chevrolet Impalaan vuodelta 1968.

- Alun perin en ollut hirmuisen ihastunut autoon, mutta mitä pidempään sitä tutkin ja rassasin, aloin ymmärtää, miten hyvä alkuperäisauto on kyseessä. Kamalinta on nimittäin kymmenillä omistajilla kiertänyt katiska, johon jokainen on tehnyt jotain epäilyttäviä omia korjauksiaan, joita seuraavat ovat taas korjanneet lisää.

- Impalan koneessa oli ostaessaan jo hieman huomauttamista ja se on ollut kolme tai neljä kertaa osina, kun aina on pitänyt korjata ehjää ja muuttaa jotain, etsiä lisää tehoa ja sitten muuttaa alkuperäisemmäksi. Vaihteisto on laitettu kerran ja kori on kertaalleen purettu ja maalattu. 2000-luvulla sillä ei enää ole kuin ajettu maltillisia määriä ja vain kauniina kesäpäivinä.

- Tällä hetkellä jenkkiautokalustoon kuuluu edellisen lisäksi projekteina 1959 Oldsmobile, 1955 Chevrolet Bel Air ja 1972 Chevrolet Nova sekä käyttöauton ominaisuudessa 2004 Chevy Van.

- Pojat (18 v ja 15 v) ovat olleet ihan vauvasta asti mukana jenkkiautoharrastuksessa. Piltti-purkkia on hyvä lämmittää V8:n päällä, Jukka vinkkaa ja kertoo, että vanhemmalle on rakenteilla oma Amerikan auto ensi kesäksi ja nuorempi rassaa Monkey Hondiensa parissa.

Kesätöiden kautta stevecolaiseksi

Sähköinsinööri Muuri opiskeli ensin lukion jälkeen automaatioteknikoksi Kyamkissa. Jos noilla 80-luvun opeilla ei enää ole mitään käyttöä työelämässä, ei niillä ollut sitä lama-ajan iskiessäkään 90-luvun alussa, joten Jukka hakeutui jatkamaan opiskeluja Tampereelle. Stevecolaisuus tuli tutuksi kesätöiden kautta eli kesät 1994 ja 1995 Jukka paiski töitä Haminan korjaamolla sähköasentajan tuuraajana.

- Keväällä -96 tein lopputyön Kalveen Ollille satamavarastojen valojen sähkönsäästömahdollisuuksista eli juuri sitä samaa hommaa, mitä on viime aikoina tehty Hietasen varastoihin. Tuohon aikaan ei ollut led-valoja, joten säästö ei ollut tuolloin niin merkittävä, että muutos olisi toteutunut. Tekniikka ei riittänyt eli olimme edellä aikaa.

Jukan työuran varrelle on mahtunut monenlaista työkuviota sekä korjaamoilla että kiinteistöpuolella. 90-luvun lopulta alkaen hän oli vuosia bulkilla koordinoimassa kuljettimien kunnossapitoa.

- Kunnossapidettävää todellakin riitti, kun käsitellyt tonnimäärät olivat melkoisia ja lannoite materiaalina voimakkaasti ruostuttavaa.

Nosturit ja kiinteistöt nyt työsarkana

- 2006 alusta konttinosturit siirtyivät Kotkan Satamalta Stevecolle ja aloin hoitamaan niiden kunnossapitoa. Siinä onkin riittänyt puuhaa ja oppimista. Ehkä kaikkein parhaat opit nosturihommiin sain, kun olin mukana Vuosaaren nosturiprojektissa tilausvaiheesta käyttöönottoon.

- Eräs konkari sanoi, että kun kymmenen vuotta on ollut nosturien kanssa tekemisissä, ymmärtää jo jotain. Eli tämä on työssäoppimista maalaisjärkeä käyttäen.

- Bulkin hommat vähenivät tonnimäärien laskun myötä ja lopultahan koko toiminta myytiin. Sen tilalle työtehtäviin tuli kiinteistöjen kunnossapidon organisoiminen.

Jukan työpöydän paikka on vaihtunut Haminan korjaamon yläkerrasta Mussaloon, jossa bulkin kautta KCT:n huoltorakennuksen peränurkkaan tekniikan toimistotiloihin eli ”ongelmienratkaisukeskukseen”. Tilinauhassa lukee palkanmaksajan kohdalla Suomen Satamatekniikka.

Jukan perheessä on matematiikanopettajavaimon ja poikien lisäksi kolme koiraa. Yksi on sohvakoiraksi tituleerattu porokoira ja kaksi australian paimenkoiraa, joiden kanssa Jukan vaimo Johanna harrastaa agilitya. Tarvittaessa Jukka käy koirien kanssa lenkkeilemässä, mutta aika täyttä elämä on muutenkin, kun noin viisi iltaa viikossa kuluu autoprojektien kimpussa hallilla.

- Kun vielä asuu vanhassa omakotitalossa, niin ei ole vapaa-ajanongelmia.

***

Jukka Muurin haastattelu on julkaistu Stevecon henkilöstölehdessä joulukuussa 2020. Lehti on luettaivssa verkossa.

Autokuvat Jukka Muurin arkistoista

‍