Jukan Rellun paksissa kulkee nyt potkukelkka

Tilapäisahtaaja/taljari, työnjohtaja, ylityönjohtaja, vuoromestari, linjapäällikkö, tuotantopäällikkö, terminaalipäällikkö, tuotannon kehityspäällikkö.

Siinä Jukka Malmin työuraa 44 vuoden ajalta. Hän oli Haminassa järjestyksessään kolmas vakituisessa työsuhteessa ollut ylityönjohtaja, jolla ei ollut merikapteenitaustaa ja tällä hetkellä Stevcolla viimeinenkin lajiaan, kun nimike muuttui vuoromestariksi.

Ennen ensimmäistäkään ahtausalan työvuoroa Jukka ehti tehdä yhtä ja toista.

- Olin Tavaratalo Halosella varastomiehenä, maalaamassa satamanostureita Kotkan kaupungilla sekä Eteenpäin-lehdessä Haminassa sekä Karhulassa konttorinhoitajana. Tein siinä ohella muutamia toimittajan keikkojakin.

- Pyrin kauppaopistoon niin nuorena, kun sinne pääsi, noin 16-vuotiaana. Kun koulu loppui perjantaina, aloitin seuraavana maanantaina Hietasessa tilapäisahtaajana, Jukka muistelee. Muutaman viikon päästä jatkoin tilapäistaljarina.

- Siihen aikaan ei ollut tietojärjestelmiä. Taljari haki vaunulaput vaunun takapuolelta ja sitten telexeistä etsittiin samat vaununumerot. Ja niitä telexjä oli taljauskeskuksen pöytä täynnä.

- Olin Kantasatamassa töissä ruumamiehenä vielä ennen armeijaa eli sain kokemusta sekä vanhanaikaisista että Ro-Ro-laivoista.

Vasta AUKin jälkeen Ahtoon

- Armeijan kävin KymJP:ssa Haminassa ja sanoin ylivääpeli Tortsoselle, etten jouda aliupseerikouluun, koska olen menossa Ahtoon. Nimi oli kuitenkin valittujen listalla ja kun kysyin, eikö me sovittu muuta, Tortsonen totesi: ”Menet sitten valmiimpana kouluun”.

- Sain armeijasta kaksi viikkoa lomaa, että pääsin aloittamaan Ahton ja sieltä taas kaksi viikkoa lomaa, että sain hoidettua loppusodan.

- Ahton jälkeen lähdin Haminaan työnjohtajaksi. Moni on luullut, että myös asuin Haminassa, kun olin siellä 22 vuotta töissä, mutta Kotkassa olen asunut aina.

- Sain vasta 1985 vakituisen työpaikan Haminassa Blombergilla. Viisi vuotta hävisi tilapäishommiin, armeijaan ja Ahtoon.

Kaksi korkeakoulua: Antwerpen ja Hamina

Jukka oli työnjohtajana noin seitsemän vuotta. Sinä aikana hän lähti lokakuussa 1991 Antwerpeniin, jossa työtehtävät löytyivät lähinnä tavaravahinkojen parista.

- Lähdin pariksi kuukaudeksi ja kun aika oli lopuillaan, paikallinen johtaja kutsui luokseen, otti puhelun Juhani Forssille ja sanoi, että Jukka on lähdössä pois, vaikka töitä vielä olisi. Forss ehdotti, että lentäisin jouluksi kotiin ja palaisin sen jälkeen vielä Antwerpeniin. Ehdotin, että säästetään lentolippurahat ja vietän joulun Belgiassa. Oli hieman erilaiset joulun ja uuden vuoden juhlat belgialaisten kaverien luona heidän kodeissaan. Pari kuukautta venähti lopulta puoleksi vuodeksi, kunnes palasin Haminaan työnjohtajaksi.

- Heimo Heikkilä oli tullut johtajaksi Haminaan ja hän kysyi, kiinnostaako ylityönjohtajan pesti. Heimolla oli tapana poiketa työpäivän päätteeksi ylityönjohdon tiloissa ja siellä yhtenä perjantaina tuli puheeksi, että puolen vuoden koeaikani oli päättymässä ja siirtyisin maanantaina takaisin työnjohtoon. Heimo palasi yläkertaan, soitti jonkun puheluin ja sopimus muuttui vakituiseksi.

- Jos oli Antwerpen itselleni korkeakoulu, oli se Haminan aika myös sitä. Laiturissa saattoi olla kahdeksankin laivaa kerrallaan ja erilaista tavaraa käsiteltiin jossain vaiheessa 3,6 miljoonaa tonnia vuodessa, siitä jopa kaksi miljoonaa tonnia paperia. Työparina ylipomona ja myöhemmin vuoromestarina oli suurimmaksi osaksi Ojasen Hemppa.

- Aika usein puhelin soi illalla ja Maija sanoi, että se on Hemppa, joka soittaa.  Niin useimmiten olikin ja hän kävi läpi tilannetta satamassa ja mitä jää kesken. Siitä sitten hyvillä mielin kohti seuraavan aamuvuoron haasteita.

- 2000-luvulla on jäänyt mieleen HMT:n aika kaikkine aitoineen ja ihmeellisinä nosturikuvioina. Eikä läheskään aina positiivisessa mielessä.

Työtuoli kulki Rellun paksissa

Vuonna 2008 Jukka pakkasi työtuolinsa ja muut tavarat Rellun paksiin ja lähti ensin Kantasatamaan ja sieltä Hietaseen. 2011 sama tuoli matkasi jälleen Rellun takapaksissa Haminaan, kun Steveco oli ostanut HMT:n.

Uutta Hamina-aikaa kesti vuoden 2012 loppuun ja edessä oli paluu kolmannen kerran jo tuttuun Hietaseen.

Terminaalipäällikkö toimii yksikössään myös työsuojelupäällikkönä. Tämä ei ole normaalitilanteessakaan helppo homma, mutta korona-ajan alussa, kun tietoa taudista ei vielä ollut, ts-päällikön työmäärä tuplaantui.

-  Korona-aika oli kaikin puolin henkisesti todella raskasta aikaa. Siitä kurimuksesta pääsin vuorotteluvapaalle puoleksi vuodeksi lataamaan akkuja. Sieltä palattuani tehtäväkin oli vaihtunut tähän viimeiseen eli tuotannon kehityspäälliköksi.

- On ollut kaikenlaisia isoja ja pieniä projekteja ja mikä parasta, pääsin lopulta tutustumaan laajasti myös Mussalon eri terminaaleihin. Omien lisäksi myös alihankkijoiden, joihin on ollut aina mukava mennä. Ei täällä ole sellaista toimijaa, jossa ei olisi tuttuja ja/tai entisiä stevecolaisia töissä.

TASS vei tietojärjestelmien pariin

- Suurimpana projektina on ollut TASS eli kappaletavaraliikenteen  purku- ja lastausaikojen varausjärjestelmä. Se aloitettiin tyhjästä ja nyt projekti alkaa tulla päätökseen vuodenvaihteessa. Viimeisin iso muutos oli, kun TASS alkoi syyskuun alussa tehdä purkuajan varauksen jälkeen automaattisesti myös kulkuluvan rekoille.

- Onneksi kaverina on ollut Mikko-Pekka Purho, joka on aika velho näissä IT-hommissa. Tietojärjestelmät ei todellakaan ollut minulle tuttu maailma, vaikka aikanaan SOTin ja ekan RESSUN tullessa toimin jopa tukihenkilönä vanhemmille pomoille Haminassa, Jukka nauraa, mutta vakavoituu sitten.

- Maailmantilanteen ja myös pitkälti siitä johtuvien metsäteollisuuden vaikeuksien vuoksi huolestuttaa töihin jäävien puolesta. Viikoittain saa lukea YT-neuvotteluista ja vähintään lomautuksista niiden tuloksena.  Kun tavaramäärät vähentyvät, kilpailu edelleen kovenee eri satamien välillä.  Tärkein asia on muistaa, että kun tekee oman työnsä mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti, on suurempi mahdollisuus, että työtä ja tavaravirtoja kulkee Stevecon satamissa edelleen ja töitä riittää.

Tammikuu on lepokuu

Jukka sanoo eläneensä pitkään sitku-elämää ja vuodenvaihteessa työelämän taakseen jättävää odottaa pitkä lista rästihommia. Mökillä ja omakotitalossa ovat kaikki siirrettävissä olleet hommat jääneet odottamaan ”sitten kun on aikaa”.  Venekin on ollut lähinnä laiturissa kovin vähäisellä käytöllä. Osin ajanpuutteesta on kärsinyt myös rakas harrastus kalastus: - En ole saanut silakkaverkkojakaan neljään vuoteen veteen.

- Tälläkin hetkellä olen käynyt noin 200 kertaa vuodessa uimassa keskimäärin 1200 m per kerta. Aamuisin aikataulu on ollut kuitenkin tiukka ennen töihin menoa.  Tammikuun ajan aioin uida rauhassa ensin aamulla hirveitä matkoja, ehdin käymään saunassa ja sitten lepään loppupäivän.  

Kun Jukka on levännyt riittävästi, hänet näkee lopputalven pilkkijäillä, jos jäitä vain tulee.

- Hommasin vuosi sitten vähän isomman Rellun ja sinne kyytiin mahtuu heittämällä myös potkukelkka. Sillä on kätevä kulkea pilkille. Minulla on siitä lajista Suomen Satamienmestaruus Pajulahdesta, useita Stevecon mestaruuksia, Kotkan mestaruus 1985 ja joitakin Hamina-Kotkan työnjohtajien mestaruuksia myös.

Stevecolle olen kiitollinen, että on ollut aina hyvä ja varma työnantaja. Esimiehistä muistuu mieleen Koivusen Lasse, Jääskeläisen Heikki ja Westmanin Pertti, joita haluaisin myös kiittää. Myös kaikkia työkavereita tietysti.

Mutta nyt on kuitenkin minun aikani lähteä 39 vuoden vakituisen työsuhteen jälkeen muihin ”töihin” ja harrastuksiin.