Lue uutiset ja blogiartikkelit
Joulu on pitkä juhla. Se alkaa marraskuussa, kun alkavat joulumainokset. Malttamattomat lapset etsivät piilotettuja lahjoja jo viikkoja ennen niin sanotun pukin tulemista.
Ehkä he löytävät kiihkeitä rakkauskirjeitä vanhempien nuoruudesta, eivätkä malta joulupöydässä olla tirskuen siteeraamatta ”rakas Lakulahden prinssi” tai ”kiihottava miljoonamöljän könsikkääni”. Mopopoika on voinut löytää autotallista iskän jemmapullon tai ”tupakoinnin lopettaneen” äiskän hätävararöökit. Siitä kiva löytö, ettei kumpikaan kehtaa perään kysellä.
Kalenterivuosi vaihtuu. Teistä en tiedä, mutta minä teen tasku-, pöytä- ja seinäkalentereista aina sellaiset sitku-mallit. Kalentereihin merkitään koskaan toteutumattomia projekteja. Tuossapa vahaan auton, tuolla viikolla on hyvä katsoa viimein vanhat levyt läpi, kesällä mennään viimeinkin niihin matkailukohteisiin, kulttuuri edellä. Ja kuntoremonttihan alkaa joka maanantai. Sitku.
Tähän ikään on nähnyt paristojen kehityksen. Jos ahtaajan poika sai 50-luvulla lahjaksi hienon, liikennemerkeillä varustetun taskulampun, niin siinä oli litteä paristo. Isommilta sälleiltä oppi, että kielen kupariliuskoihin laittamalla voi tarkistaa että vieläkö on virtaa jäljellä, vai menikö polttimo.
Ajat paranivat ja ahtaajan poikakin sai viimein joululahjaksi 5-tuumaisilla keloilla varustetun mankan. Siihen laitettiin kuusi pyöreää paristoa, joita Crown Solid State tuntui suorastaan syövän.
Vähänpä tiedettiin vielä. Akoittunut ahtaajan poika on jo vuosikymmeniä elänyt pitkän joulukauden kuin Seiterän sirkuksessa. Releellä varustetut vilkkuvalot olen onnistunut torjumaan, mutta on kaikenlaista, nimenomaan jouluista paristokamaa. Niitä roikkuu kaikista nauloista, niitä on kaikilla pöytätasoilla. AA ja AAA-paristoja nyt vielä jotenkin osaa vaihtaa. Mutta sitten ovat ne pienet pyöreät pastilliparistot, joiden paikallaan pysyminen on varmistettu paristoluukun pikkuruuvilla. Eihän sitä näe ja kun näkee, niin nakkisormi ei melkein saa vaihdetuksi. Epäjouluisen kiroilun jälkeen pikkiriikkinen meisseli, jolla yleensä tiukataan silmälasin sankojen ruuveja, vihdoin tottelee. Verkkovirtaa menee myös. Kämppä on kuin muuntoasema.
Alkuvuodesta vaihdellaan liian pienet vaatelahjat telttakokoon.
Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa.