Ahtaajan vala

On ajauduttu tilaan, jossa ahtaajan pojan tyttären poika vannoi sotilasvalan. Vaarin piti kuljettaa suvun naisia Pahkajärvelle, jonne en melkein osannut, vaikka olen siellä polkupyörälläkin käynyt. Toki aikoinaan liikuimme yöllä.

Pakkasessa paraatikentällä kärvistellessäni mieleen tuli ajatus valan vannomisesta myös ahtausalalla. Muillakin aloilla niitä on. Tuomareilla ja (heh) postimiehilläkin ennen muinoin. Muistan asiayhteyden, Raamattu oli auki Korinttolaiskirjeiden kohdalta. Ikinä en muista Korintista tulleen postikorttiakaan.

Tukkijätkän valahan on sanaton, enempi näyttö. Lyödään haka pöllin päähän pystyyn ja kumarrutaan suutelemaan Saimaata. Tukkijätkät tai ainakin Tapio Rautavaara saavat tukkilaistansseista kiihkeän naisen, ilmankos ne laulavat Me tulemme taas.

Satamassa jos missä ymmärretään logistiikka. Siispä vala vannotaan löysin vaihtojen yhteydessä, että on tarpeellinen miehitys. Marssitaan pomojen johdolla muodostelmaan, säästösyistä torvisoittokunnan korvaa pari ghettoblasteria, joista tulee Sataman valot. Ihan kuuluvasti, eikä niin kuin armeijan valatilaisuuden kolmen euron äänentoisto. Sen kyvyttömyys hieman horjutti vanhan tiskijukan uskoa maanpuolustukseen.

Lippulinna kuuluu asiaan. On sovittu, että ei puoluelippuja, KTP:n liput riittävät, koska ahtaajafutis.

Niin kuin sotilasvalaan, niin ahtausvalatilaisuuteenkin marssii myös kunnanvaltuutettuja ja muita itseään tärkeiksi luulevia henkilöitä, ihan tasa-arvolain hengessä. Kun on ahtaajan poikia, niin teoriassa voi olla laivatytön tyttäriäkin, että suvuilla perinteet.

Sotilaiden valatilaisuudessa on kalustonäyttely ja omaisille tarjotaan hernekeittoa. Satamassa kalustonäyttely on helppo järjestää. Myös ylilento kuuluu asiaan, jos ei ihan suihkaria saada, niin jos Pyhtäältä nousisi joku potkurikone.

Suomalainen on huono lausumaan joukolla jotain ääneen, joten sotilasvalassakin esilukija käski kuunnella ja alokkaat vannoivat vain oleellisimman. Niin se täytyy tehdä satamassakin. Antaa valan vastaanottajan puhua ja korostaa kaveria ei jätetä-henkeä ja muistuttaa että jos on kimppakahvin kahvipakettivuoro, niin alle Juhla-mokan ei sitten mennä. Lopuksi kuitataan sanomalla yhdessä perinteinen: Se siitä ja ropsit Englantiin!

***
Ahtaajan pojan blogikirjoituksiin on joskus mahdoton keksiä sopivaa kuvitusta ja teokoälyn apuun huutaminen ei ole varsinaisesti ympäristöteko. Siksi näin helmikuisen pakkaspäivän kunniaksi talvinen kuva Kotkan konttiterminaalista Joni Hampuksen kuvaamana. Kuva on vuodelta 2021, mutta se kertoo tämänkin talven olosuhteista. Kanista on, mutta kylmää.