Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Taas mennään, täyttä eteen!

Työmarkkinahäiriöissä on aina vähintään kaksi puolta. Ei ole ahtaajan pojan asia yhtään ottaa kantaa puoleen eikä toiseen. Sen verran varovainen olinkin, että en uskaltanut kirjoittaa naulakko enkä ullakko.

Nyt taas mennään, täyttä eteen. Ajan päivittäin puolisen kilometriä sataman tietä, matkatessani kolooni. Kyllä näki, että satama pyörii taas. Lyhyellä matkalla tuli vastaan kuusi konttirekkaa.

Kotkassa, Mussalontietä Prisman valoihin tuli neljä konttirekkaa. Siellä muistaakseni jossain lukeekin, että muista ajaa rekalla Mussalontietä. Jos on palavia nesteitä, niin sitten varsinkin.

Tiehän on tätä kirjoitettaessa kamalassa kunnossa, kunnossapitorahaa ei ole koko maassa, paitsi Virojoen rekkaparkkiin. Tasaisin väliajoin kun päällystää tyhjän kentän, niin ei nouse sellaista pajukkoa kuin Hietaseen.

Kevään huumassa pidetään jo makuuhuoneen ikkunaa auki. Tuttu äänimaailma kuuluu ratapihalta. Junanvaunut kolahtelevat kiinni toisiinsa.

Lukiko vaunuissa ennen vanhaan ”saattaen liitettävä”? Ehkä monikin ahtaaja Työskin tansseista liikeapulaisen iskettyään liitti likan saattaen itseensä niin, että pian jo Puistotalolla tai Vepskillä häitä tanssittiin. Ja aika kulki nopsaan, kohta jo piti ostaa pojalle kirjoja lyseota varten (hukkaan heitettyä rahaa kaikki) ja mopoakin se vinkui.

Kaikille ei ole kaikin ajoin töitä, mutta valtaapitävät kaikissa huoneissa Helsingin kaupungissa sanovat, että eläkeläiset ovat työvoimareservi. No hitto, kun eivät laske meitä huru-ukkoja edes sataman portista. Paitsi, että kohta laskevat. Kyllä firmana pääsee.

Täytyy perustaa ruokarekka. Oikeastihan se ei ole mikään rekka, vaan kuppainen pakettiauto, josta lankomiestyönä on lentävällä leikattu toinen kuve auki. Siihen tulee alareunastaan saranoitu myyntiluukku.

Satamissa tehdään rankkoja töitä, kyllä ravintoa aina tarvitaan. Luvan perästä kaijalle ajaa se niin sanottu ruokarekka ja soittaa melodian kuin jäätelöauto konsanaan.

Jos päivän pääartikkelina on metwurstileivät, metukat, niin autosta soitetaan hevosen hirnuntaa.Tarjottavan valikoima toki on vaihtuvaa, lämmin keittoruoka on myös usein tarjolla. Jos kyseessä on hirvisoppa, niin auto ääntää: muu, muu!

Mutta hei, eläkeukkojen ruokavaunuun kasvisvaihtoehtoa ei tule.

***

Kuva luotu tekoälyn avulla

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa.