Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Syntinen satama

Kiitos elokuvien ja yleensäkin viihdeteollisuuden, varsinkin kuivanmaan paikkakunnilla satamaa pidetään syntisenä paikkana. On sataman kapakan villikissaa ja Kotkan Ruusua. Ja onhan niitä ollut, Kompassi ja Messi ja Fennia ja Kairokin, nyk. Kotkan kaupunginteatterin sub-näyttämö.

Kuuluu sanoa että ”toimittajamme lähti ottamaan selvää sataman synneistä”. Kun kulkuluvan kanssa pääsee satamaan, niin jo tulee ahtaaja vastaan. Päivää, millaista syntiä olet satamassa nähnyt? Ja henkilö kertoo, että justiinsa, vaikka on mitä arkisin työpäivä, juotiin tuolla Juhla-Mokkaa.

Iltavuorossa joku on tarjonnut After Eight-suklaata jo kuuden ja seitsemän välillä. Ja kun on pahempaakin. Yhdellä äijällä oli rosvopaistia eväänä, vaikka ei ole edes parkkisakkoa ikänään saanut.

Toinen haastateltava muistuttaa, että sellaistakin syntiä on tehty, että tropiikkimehua on juotu. Tropiikki! Ulkona on kaksikymmentäkolme pakkasta ja mereltä tuulee, tuntuu kuin –32.

Onhan se geopoliittinen synti sekin, että syödään Imatran riisipiirakoita Lappeenrannan länsipuolella. Ja kahvin kanssa Pariisin leivosta, vaikka ei ole Tallinnaa kauempana käyty, eikä siitäkään ole muistikuvaa. Mikä miestä vaivaa, ranskalaisia perunoita syö, ranskalaisia pastilleja tarjoilee ja ajaa Citroenilla. Epäilyttävä heppu!

Kahvitauolla on kaivettu repusta Galeten mummonrieskaa, vaikka ukko ei ole edes vaari. Bruno-mandariinista on otettu vitamiiniannos, vaikka nimi on Jorma!

Pahinta oli heti joulun jälkeen, kun ihan tavalliselle kuormalavapinolle laitettiin tarjolle Juhlapöydän konvehteja.

Sataman synnit alkoivat niin painaa, että toimittaja siirtyi konttorille kyselemään, että ollaanhan täällä sentään säällisiä, että ei tehdä ruokasyntejä. Niin eikös mitä, synnin tuntoon tullaan ja vesissä silmin tunnustetaan, että on hairahduttu syömään sisäfilettä ulkona ja ulkofilettä sisällä.

Jotain vaivaa sekin, että isä on grillannut jätkänkäyrää, ja sitä on sitten lettipäälikkana syönyt. Turun sinapin kanssa, vaikka kävi Turussa vasta kymmenen vuotta myöhemmin, luokkaretkellä.

Alkoivat kyllästyä synneistä kyselijään ja sanoivat, että kyllä se kirjoittajakin on varmasti jotain ruokasyntejä tehnyt, kaikki nyt julki vaan. No, tonnikalaa söin, vaikka painoa on vain 0,113 tonnia.

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa.