Sankarikaupungit
Luin Hesarista, että Venäjällä muuankin satamakaupunki on nimetty sankarikaupungiksi. No mikä jottei!
Suuressa idässä on ainakin ollut sellainen käytäntö, että työstä palkitaan prenikoilla ja nimityksillä, rahalla ei niinkään. Mitä siitä olisi tullut, jos suomalaiset ahtaajat olisivat painaneet överiä, kaappausta (tai mitä ylityöstä missäkin sanottiin) prenikoiden voimin.
Erittäin ansioitunut ahtaaja-titteli tai kolmanneksi paras puortimies eivät olisi paljon lämmittäneet, tilipussi tai myöhempien aikojen tilisiirto varmasti enemmän.
Satamahan on sellainen asia, joka säteilee hyvää ja kunniaa ympäristölleenkin. No, kunniaa ei silloin, kun poliitikot kuvittelivat osaavansa hoitaa ahtausoperointibisnestä. Häpeä seuraa hautaan asti.
Se hyvä tulee maineesta ja kansainvälisyydestä. Onhan se ihan toista olla satamakaupunkilainen kuin jonkin merentuoksuttoman sisämaan kaupungin asukas. En halua mainita Kouvolaa enkä Jyväskylää.
Sankaritekojahan satamissa ja satamakaupungeissa tehdään. Sankareita on myös satamien konttoreissa. Ehkä ennen oli enemmän, kun ei ollut ATK-laitteita. Konekirjoittajattaret iskivät mekaanisia kirjoituskoneita kuin vimmatut. Vielä 50 vuotta sitten heille järjestettiin kilpailuja. !973 syksyllä olivat voittajat iskeneet liki 14.000 lyöntiä puoleen tuntiin.
Se on asia jota ahtaajan poika osaa kokemusperäisesti arvostaa. Äiti laittoi minut 1969 talvella konekirjoituskurssille. Ahtaajaa se mahtoi harmittaa, pakkoko siitä on ihan neiti tehdä. No, kiitettävän todistuksen vedin, karvan alle 5.000 lyönnin tuloksella. Hyödyksi oli, mutta ei Suomenmestariksi.
Entäpäs konttoreiden veivattavien laskukoneiden käyttäjät. Ei ollut palkanlaskuohjelmia, oli vain laiturilta pomoiksi nousseiden ukkojen harakanvarpaita tuntilapuissa. Mutta sankarillisesti konttorin tytöt, joita silloin sai vielä tytötellä, laittoivat rahat ja tilinauhat palkkapusseihin.
Sankarillista sekin oli, kun juoksulikat, joita siis silloin sai vielä likotella, toivat rahat pankista ja/tai konttorilta satamaan. Ei ollut väripatruunoita, ei taskuaseita eikä panssariautoa. Vilkkaan linja-auto oli. Hesasta tullut duunari sanoi ”dösä” ja yleisesti luultiin, että se puhui jonkun tyttärestä, vaikka sen oikea muoto oli ”tysä”.
Tietoa kirjoittajasta
