Ajankohtaista

Lue uutiset ja blogiartikkelit

 

Myrskyjä ja mylväyksiä

Vähän kun tuuli, niin ahvenanmaalaisia kehotettiin jäämään kotiin. Ennen hekin soutivat kerrostalon kokoisessa aallokossa Tukholmaan sokerin ostoon, nyt ei saisi mennä ovestakaan. Myrskyluodon naukumaijat!

Merenkulkuun ja meren rannalle myrskyt ovat kuuluneet aina. Merimies ei hätkähdä vaikka menee mastot poikki. Mantereella kun myrsky laittaa sähköt poikki, niin syntyy nykyihmisen kovin vastoinkäyminen. Sehän on se, kun virrat menevät kesken saippuasarjan.

Merimiesjutuissa myrskyt ovat vieläkin kovempia. Jos aallot ovat olleet lipputangon korkuisia, niin jutuissa ne ovat Haminan lipputangon korkuisia. Satametristä aallokkoa Biskajanlahdella, eikä oltu noksmoinaan. Stuju heitteli lettuja, vaikka laiva oli 90 asteen kallistumassa.

Onhan tuullut satamassakin. Tuuleen on voinut nojata. Kirottua kun tuli laitetuksi Tunturiin se tuulisuoja, kerran oli niin kova vastatuuli, että mopo pakitti Kanasen mäestä takaisin työkonttorille. Ja kun tuuli kääntyi, niin myötätuulessa Tuntsa meni sataa Syväsatamantiellä, poliisit eivät uskoneet silmiään.

Työnjohtajan kuplavolkkarin tuuli heitti kaijalta katolleen mereen, siitä uppoamatta jäälle ja lähti katollaan menemään jäätä pitkin hurjaa vauhtia. Haapasaareen nousi kaupan nurkalle asti, kun käännettiin pyörilleen, niin myrskyn jälkeen sen kuin ajoi takaisin. Keltaisella Simonizin vahalla kun katon pyyhkäisi, niin ei naarmun naarmua. Ennen oli miehet ja autot rautaa ja laivat puuta, hiiohei.

Ennen myrsky heitti maihin kaloja ja pirtukanistereita. Haparia eli meren tuomaa puutavaraa riitti rannoilla niin, ettei ostopuuta tarvinnut. Yhdestä talosta vaihtoi huopakaton peltikatoksi.

Yhdelle äijälle ilmestyi komea, pitkätukkainen nainen. Kukaan ei nähnyt häntä muuta kuin Mossen kyydissä. Äijä vahti sitä, ei päästänyt uimaan. Puhuivat, että on myrskyn maihin heittämä merenneito. Saattoi ollakin, koska äijä osti joka päivä kolme kiloa silakoita, mukamas kissalle. Ei sillä mitään kissaa ollut!

Tuulivoimaloita ei vanhaan hyvään aikaa ollut, mutta puhuvat, että markkinoilta ostettuun leikkihyrrään oli joku fiksu poika laittanut sähköjohdot. Myrskyn ajaksi veivät sen katolle, telkkariantennin viereen ja keräsivät sinkkiämpäreihin koko vuoden sähköt. No hei, merimiesjuttujen hengessä.

* * *

Kuva: Joni Hampus / Kotkan konttiterminaali 17.1.2019

Tietoa kirjoittajasta

Jari Nenonen

Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Nenosen Ahtaajan poika -pakinoita julkaistaan Stevecon blogissa kerran kuukaudessa.